Eliso-niminen Jehovan todistaja -sisar oli pitämässä raamattukurssia eräälle naiselle, kun naisen luo tuli yllättäen vieraita. Ovella oli pappi vaimonsa kanssa. Eliso oli kuullut, että näiden ainoa poika oli hiljattain kuollut.

 Kun Eliso esitti lämpimän osanottonsa, pappi ja hänen vaimonsa alkoivat itkeä lohduttomasti. Sitten pappi sanoi vihaisesti: ”En voi käsittää, miksi Jumala antoi tämän tapahtua! Miten hän saattoi ottaa pois ainoan poikani? Olen palvellut Jumalaa 28 vuotta ja tehnyt paljon hyvää, ja näinkö hän palkitsee minut? Miksi Jumala tappoi poikani?”

 Eliso selitti pariskunnalle, että Jumala ei ollut vienyt heidän poikaansa. Hän kertoi myös, mitä Raamattu sanoo lunnaista ja ylösnousemuksesta sekä siitä, miksi Jumala antaa pahojen asioiden tapahtua. Pappi ja hänen vaimonsa sanoivat, että he olivat rukoilleet vastauksia juuri näihin kysymyksiin.

 Seuraavalla viikolla pappi ja hänen vaimonsa tulivat jälleen, kun Eliso oli tutkimassa Raamattua saman naisen kanssa. Eliso ja nainen keskustelivat parhaillaan Mitä Raamattu todella opettaa? -kirjan luvusta ”Todellinen toivo kuolleille läheisillemme”. Pappi ja hänen vaimonsa osallistuivat keskusteluun mielellään.

 Myöhemmin pariskunta meni erikoiskonventtiin, jonka Jehovan todistajat järjestivät Tbilisissä Georgiassa. He havaitsivat, että siellä vallitsi poikkeuksellinen rakkaus ja yksimielisyys. Se teki heihin syvän vaikutuksen, sillä he olivat aivan turhaan yrittäneet jo vuosia juurruttaa noita ominaisuuksia omaan kirkkoonsa.