Nykyään useimmat uskonnolliset ihmiset voivat tarkistaa Raamatusta, perustuvatko heidän uskonkäsityksensä siihen. Näin ei kuitenkaan ollut 1500-luvun alussa. Tuolloin suurimmalla osalla ihmisistä ei ollut käytössään Raamattua omalla kielellään, joten he eivät pystyneet vertaamaan kirkon opetuksia siihen, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo. Papeistakaan ei ollut juuri apua. ”Sveitsin kirkko oli turmeltunut”, sanotaan kirjassa History of the Christian Church. ”Papit olivat tietämättömiä, taikauskoisia ja moraalittomia.”

 Ulrich Zwingli alkoi tällaisessa ilmapiirissä etsiä Raamatun totuutta. Mitä hän sai selville? Miten hän kertoi oppimastaan toisille? Mitä voimme oppia hänen elämästään ja uskonkäsityksistään?

 Noin 20-vuotiaana Zwingli päätti, että hänestä tulee katolinen pappi. Hänen piti niin kuin muidenkin tuohon aikaan papiksi haluavien opiskella filosofiaa, kirkon perinteitä ja kirkkoisien kirjoituksia – mutta ei Raamattua.

 Miten Raamatun totuus alkoi selvitä Zwinglille? Opiskellessaan Baselin yliopistossa Sveitsissä hän kävi Thomas Wyttenbachin luennoilla. Wyttenbach tuomitsi kirkon anekaupan. a Zwingli ”oppi – – [Wyttenbachilta], että Kristus kuoli vain yhden kerran meidän syntiemme edestä”, todetaan elämäkertateoksessa Zwingli: God’s Armed Prophet (1. Pietarin kirje 3:18). Kun Zwingli ymmärsi, että anteeksianto on mahdollista vain Jeesuksen lunnaiden perusteella, hän hylkäsi opetuksen, jonka mukaan kirkon johtajat voisivat antaa syntejä anteeksi rahaa vastaan (Apostolien teot 8:20). Siitä huolimatta hän jatkoi opintojaan, ja 22-vuotiaana hänestä tuli katolinen pappi.

 Kaksikymppisenä Zwingli alkoi opiskella kreikkaa voidakseen ymmärtää niin sanotun Uuden testamentin alkukieltä. Hän tutki myös Erasmuksen teoksia ja sai selville, että Jeesus on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä aivan niin kuin Raamattu opettaa (1. Timoteukselle 2:5). Sen vuoksi Zwingli alkoi epäillä katolisen kirkon opetusta, jonka mukaan Jumalaa voisi lähestyä pyhimysten kautta.

 Ollessaan kolmissakymmenissä Zwingli etsi totuutta entistä intensiivisemmin. Samoihin aikoihin hän kuitenkin toimi myös sotilaspappina, kun Euroopassa käytiin sotia Italian herruudesta. Marignanon taistelussa vuonna 1515 hän näki omin silmin, kun katolilaiset tappoivat tuhansittain toisia katolilaisia. Muutamaa vuotta myöhemmin Zwingli jäljensi käsin ja opetteli jopa ulkoa suuren osan Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Vuonna 1519 hän asui Zürichissä, joka oli Sveitsin poliittinen keskus. Siellä hän lopulta vakuuttui siitä, että kirkon tulisi hylätä kaikki opetukset, joille ei löydy perusteita Raamatusta. Miten hän voisi auttaa muita tulemaan samaan johtopäätökseen?

 Zwingli ajatteli, että ihmiset hylkäisivät uskonnolliset valheet heti kun he kuulisivat Raamatun totuuden. Niinpä kun hänet oli valittu Zürichin huomattavan Grossmünster-kirkon papiksi, hän esitteli heti ensimmäisessä saarnassaan rohkean suunnitelman: hän ei enää lukisi latinankielisestä lektionaarista b niin kuin papit olivat tehneet vuosisatojen ajan. Sen sijaan hän saarnaisi sanomaa suoraan Raamatusta – luku luvulta, alusta loppuun asti. Selittäessään raamatunkohtia hän ei viittaisi kirkkoisien teksteihin vaan antaisi Raamatun selittää itse itseään: helppotajuisemmat raamatunkohdat auttaisivat ymmärtämään vaikeampia. (2. Timoteukselle 3:16.)

 Zwingli korosti saarnoissaan Raamatun käytännön arvoa. Hän opetti Raamatun moraaliperiaatteita ja tuomitsi Jeesuksen äidin Marian palvonnan, pyhimysten rukoilemisen, anekaupan ja pappien moraalittomuuden. Miten ihmiset reagoivat? Hänen ensimmäisen saarnansa jälkeen jotkut sanoivat: ”Tällaista saarnaa ei ole koskaan kuultu.” c Eräs historioitsija kirjoitti Zwinglin katolisesta yleisöstä: ”Ne jotka olivat lakanneet käymästä kirkossa, siksi että he inhosivat pappien typeryyttä ja säädytöntä elämää, tulivat nyt takaisin.” d

 Vuonna 1522 papisto yritti saada Zürichin poliitikot pysäyttämään kaiken kirkon oppien vastaisen toiminnan. Niinpä Zwingliä syytettiin harhaoppisuudesta. Koska hän ei halunnut tinkiä uskonkäsityksistään, hän erosi papinvirasta.

 Vaikka Zwingli ei ollut enää pappi, hän toimi edelleen aktiivisesti saarnaajana ja halusi toisten omaksuvan hänen uskonkäsityksensä. Saarnojensa ansiosta hän nousi kansan suosioon, ja tämä johti siihen, että hänestä tuli vaikutusvaltainen Zürichin poliitikkojen keskuudessa. Hän käytti asemaansa ajaakseen uskonnollisia uudistuksia. Esimerkiksi vuonna 1523 hän sai Zürichin oikeusviranomaiset kieltämään kaikki uskonnolliset opetukset, joille ei löytyisi tukea Raamatusta, ja vuonna 1524 hän suostutteli heidät kieltämään lailla epäjumalanpalveluksen. Paikalliset saarnaajat ja suuri yleisö tukivat hallintoviranomaisia, kun näiden johdolla tuhottiin valtavat määrät alttareita, epäjumalankuvia ja pyhäinjäännöksiä. Kirjassa Zwingli: God’s Armed Prophet sanotaan: ”Lukuun ottamatta viikinkien ryöstöretkiä uskonnollisiin rakennuksiin, lännen kirkko ei ollut koskaan nähnyt tällaista tarkoituksellista tuhoamista.” Vuoteen 1525 mennessä Zwingli oli saanut viranomaiset myös muuttamaan kirkkoja sairaaloiksi ja hyväksymään sen, että munkit ja nunnat voivat mennä naimisiin. Lisäksi hän ehdotti, että messu korvattaisiin yksinkertaisella Raamattuun perustuvalla seremonialla (1. Korinttilaisille 11:23–25). Historioitsijoiden mukaan Zwingli sai Zürichin uskonnolliset ja poliittiset johtohahmot tekemään yhteistyötä ja loi perustan reformaatiolle eli uskonpuhdistukselle sekä protestanttiselle uskonnolle.

 Zwinglin merkittävin saavutus oli Raamatun kääntäminen. 1520-luvulla hän ja ryhmä tutkijoita käyttivät yksinkertaista menetelmää: He lukivat aina jakeen kerrallaan heprealaisesta ja kreikkalaisesta alkutekstistä sekä arvostetuista käännöksistä, kuten kreikkalaisesta Septuagintasta ja latinalaisesta Vulgatasta. Sitten he keskustelivat jakeen merkityksestä ja kirjoittivat muistiin havaintonsa ja selityksensä. Heidän työnsä huipentui lopulta vuonna 1531 siihen, että valmistui yksiosainen raamattulaitos Zürcher Bibel.

 Zwinglillä oli ehkä hyvät aikeet, mutta hän oli suvaitsematon ja toimi aggressiivisesti. Esimerkiksi vuonna 1525 hän oli mukana oikeudenkäynnissä, joka järjestettiin anabaptisteja vastaan. Anabaptistit olivat eri mieltä Zwinglin kanssa, joka kannatti lapsikastetta. Kun oikeusistuimet myöhemmin langettivat kuolemantuomion kenelle tahansa, joka edelleen vastusti lapsikastetta, hän ei pitänyt tuomiota liian ankarana. Zwingli yllytti myös poliittisia johtajia käyttämään sotilaallista voimaa ajaessaan läpi uskonnollisia uudistuksia. Useat Sveitsin alueet, joissa katolisen kirkon vaikutus näkyi vahvasti, kuitenkin vastustivat uudistuksia. Seurauksena oli sisällissota. Zwingli lähti Zürichistä sotilaiden mukana taistelukentälle, missä hän kuoli 47-vuotiaana.

 Ulrich Zwinglillä on paikkansa historiassa, vaikka hän jääkin merkittävien protestanttisten uskonpuhdistajien Martti Lutherin ja Jean Calvinin varjoon. Zwingli vastusti roomalaiskatolista kirkkoa kiivaammin kuin Luther ja raivasi tietä Calvinille. Siksi hänen onkin sanottu olleen reformaation kolmas mies.

 Zwingli jätti jälkeensä ristiriitaisen perinnön. Yrittäessään levittää uskonkäsityksiään hän kietoutui politiikkaan ja sodankäyntiin. Hän toimi siis aivan toisella tavalla kuin Jeesus Kristus, joka ei halunnut sekaantua politiikkaan ja joka opetti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan, ei tappamaan heitä (Matteus 5:43, 44; Johannes 6:14, 15).

 Zwingli muistetaan kuitenkin ahkerana Raamatun tutkijana, joka kertoi oppimistaan asioista päättäväisesti muille. Hän sai selville monia Raamatun totuuksia ja auttoi toisiakin löytämään ne.