OLIN vasta hiljattain käynyt kasteella, kun vanhimmat kysyivät minulta, haluaisinko laajentaa palvelustani. Niille, jotka olivat valmiita muuttamaan tarvealueelle, järjestettiin 4. toukokuuta 1992 erikoiskokous. Myös minä osallistuin siihen. Seuraavana päivänä muutimme palvelustoverini kanssa Adžarian alueella sijaitsevaan Batumin satamakaupunkiin.

Kun olin ensimmäistä kertaa saarnaamistyössä Batumissa, minua jännitti todella paljon. Mietin itsekseni, miten minun pitäisi lähestyä ihmisiä. Yllätyksekseni ensimmäinen ihminen, jonka kanssa aloitin keskustelun, huudahti: ”Missä te olette olleet koko tämän ajan?” Tuo nainen halusi niin innokkaasti tietää lisää todistajista, että hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu heti seuraavana päivänä!

Ennen kuin lähdimme Batumiin, saimme luettelon sellaisten ihmisten osoitteista, jotka olivat kiinnostuneita. Koska  kaupunki ei ollut meille tuttu, pyysimme apua kadulla tapaamiltamme ihmisiltä. He eivät useinkaan pystyneet auttamaan, koska kadunnimiä oli äskettäin muutettu. Monet heistä olivat kuitenkin kiinnostuneita sanomastamme. Pian pidimme raamatuntutkisteluja 10–15 hengen ryhmille.

Vain neljän kuukauden kuluttua saapumisestamme yli 40 ihmistä kävi säännöllisesti kokouksissa. Siksi mietimme, kuka oikein huolehtisi näistä kaikista. Vähän tämän jälkeen Georgian armeijan ja separatistien välinen konflikti Abhasiassa pakotti kaikki entisen seurakuntani jäsenet muuttamaan Batumiin. Uusi seurakunta, jossa oli kokeneita vanhimpia ja tienraivaajia, muodostettiin yhdessä ainoassa päivässä!