Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä ihmettä tapahtui vakituiselle työsuhteelle?

Mitä ihmettä tapahtui vakituiselle työsuhteelle?

Mitä ihmettä tapahtui vakituiselle työsuhteelle?

GRAHAM * työskenteli isossa australialaisyrityksessä 37 vuotta. Hänen lähestyessään 60 vuoden ikää hän sai yhtäkkiä kuulla, että muutaman viikon kuluttua hänen palveluksiaan ei enää tarvittaisi. Voimme ymmärtää hänen neuvottomuutensa ja hämmästyksensä ja hänen syvän huolensa tulevasta hyvinvoinnistaan. ”Mitä ihmettä tapahtui vakituiselle työsuhteelleni, jonka uskoin jatkuvan eläkeikään asti?” Graham pohdiskeli.

Se että joku menettää työnsä, ei tietenkään ole epätavallista tai uutta, mutta nykyiselle palkansaajien sukupolvelle on uutta sen merkitys maailmanlaajuisessa mitassa. Työttömäksi joutumiseen on epäilemättä monia syitä, mutta yksi merkittävä syy on se, että yrityksiä niin sanotusti saneerataan. Mitä se merkitsee ja miksi sitä tehdään?

Työpaikat muutosten kourissa

Talous on tullut entistä maailmanlaajuisemmaksi. Tämä nähtiin Yhdysvalloissa erityisen selvästi 1970-luvun lopussa, kun yritykset huomasivat yhä useampien kuluttajien ostavan ulkomaisia autoja, elektroniikkaa ja monia muita tuotteita.

Amerikkalaisyritykset halusivat tulla kilpailukykyisiksi ja alentaa tuotantokustannuksia, joten ne ryhtyivät vähentämään työntekijöiden määrää ja kehittämään työmenetelmiä ja laitteita. Tällaista työvoiman vähentämiseen tähtäävää toimintaa sanotaan saneeraukseksi. Se tapahtuu yleensä lomautusten, varhaiseläkkeelle kannustamisen, työntekijöiden siirtojen ja luonnollisen poistuman kautta.

Joidenkin vuosien ajan henkilökunnan supistaminen vaikutti pääasiassa teollisuustyöntekijöihin, mutta 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa seuraukset ulottuivat yhä enemmän myös toimistotyöntekijöihin, varsinkin keskijohtoon. Pian tämä ilmiö oli ulottunut kaikkiin teollisuusmaihin. Ja talouden alamäen jatkuessa hallitukset ja muut työnantajat pyrkivät vähentämään kustannuksia supistamalla henkilökuntaa koko ajan enemmän.

Monien työpaikka ei ole enää varma. Muuan ammattiyhdistyksen edustaja sanoo: ”Ihmiset, jotka ovat palvelleet uskollisesti 10, 15 tai 20 vuotta, ovat saaneet kokea, miten heidän turvallinen työsuhteensa on purettu ja heidät on työnnetty sivuun.” Delorese Ambrose selittää kirjassaan, että vuonna 1956 tyypillisestä palkansaajasta käytettiin ilmausta ”yhtiön mies”. Hän lisää: ”Olipa hän sitten liittoon kuuluva työläinen tai johtaja, hän uhrasi yrityksen vuoksi taloudellisen hyvinvointinsa ja seuraelämänsä ja oli yritykselle uskollinen ja sai vastineeksi turvallisuutta: vakituisen työsuhteen. Nykyaikaisissa yrityksissä tällaista sopimusta ei selvästikään enää ole.” (Healing the Downsized Organization.)

Miljoonat työntekijät eri puolilla maailmaa ovat menettäneet työpaikkansa saneerausten myötä, eikä ehjin nahoin ole selvinnyt mikään palkansaajaryhmä. Yksistään Yhdysvalloissa tällaisia työntekijöitä on melkoinen määrä, sillä miljoonat ovat menettäneet vakituisen työpaikkansa. Samaa mallia on noudatettu monissa muissakin maissa. Kylmät tilastot eivät kuitenkaan riitä ilmaisemaan sitä epätoivoa, jota ihmiset tämän vuoksi tuntevat.

Surulliset seuraukset

Kirjoituksen alussa mainittu Graham sanoi: ”Tällainen aiheuttaa todellista psykologista vahinkoa.” Hän vertasi irtisanomistaan ”sairauteen tai fyysiseen loukkaantumiseen”.

Kun uskollisuus jää palkitsematta, ihmiset tuntevat itsensä petetyiksi, koska uhrauksia, joita he ovat yrityksen puolesta tehneet, ei arvosteta. Luottamus menetetään, varsinkin kun monet pääjohtajat nostavat yrityksen saneeraamisesta muhkeita palkkioita. Ja koska työttömäksi jäänyt menettää yhtäkkiä säännölliset tulonsa, hän ei ehkä enää kykene maksamaan lainanlyhennyksiä, laskuja, perheenjäsenten terveydenhoitokuluja ja koulutuskustannuksia tai hän joutuu luopumaan elämäntavastaan, harrastuksistaan tai joistakin tavaroistaan. Tämä aiheuttaa toivottomuuden ja arvottomuuden tunteita.

Koska varma työpaikka ja antoisa työ vahvistavat suuresti omanarvontuntoa, kuvittele vain, miten musertavasti työttömyys vaikuttaa vammaisiin, ammattitaidottomiin tai iäkkäisiin. Eräs Australiassa tehty tutkimus paljasti, että 45–59-vuotiaat ovat suurimmassa vaarassa joutua irtisanotuiksi. Juuri tähän ikäryhmään kuuluvien on kuitenkin vaikeinta sopeutua muutokseen.

Onko tarjolla mitään vaihtoehtoja? Osa-aikainen tai pienempipalkkainen työ on varmasti parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Elintaso voi kuitenkin laskea. Lisäksi on todettu, että vain noin kolmannes irtisanotuista saa myöhemmin työtä, josta maksetaan yhtä hyvin kuin entisestä työstä. Tämä lisää paineita kotona.

Sekään, että jollakulla on nyt työtä, ei takaa mielenrauhaa. Jo pelkkä mahdollisuus joutua työttömäksi jolloinkin tulevaisuudessa vaikuttaa vahingollisesti, vaikkakin ehkä huomaamattomasti. Eräässä tätä aihetta käsittelevässä kirjassa sanotaankin: ”Työttömäksi joutumisen jatkuva odottaminen on kuin yrittäisi päättää, mikä on paras tapa jäädä rekan alle. Nerokkaimpiakaan ideoita pääsee harvoin testaamaan, koska yleensä rekkaa – siis potkuja – ei huomaa ennen kuin on joutunut ruhjotuksi.” (Parting Company.)

Miten työttömyys vaikuttaa nuoriin? Erään maan opetusministeriön tekemän tutkimuksen jälkeen todettiin: ”Tärkeimpiä todisteita aikuisuuden saavuttamisesta on kokopäivätyö, joka on merkki siitä, että ’todellinen’ aikuisuus aikuisten maailmassa aikuisten ehdoilla, mihin kuuluu myös taloudellinen riippumattomuus, on alkanut.” Jos siis työpaikan ajatellaan olevan merkki todellisesta aikuisuudesta, työttömyys voi olla nuorille musertava kokemus.

Työttömyydestä selviytyminen

Työpaikan menetyksestä selviytymistä on verrattu miinakentän ylittämiseen. Edellä lainatussa kirjassa sanotaan, että tavallisimpia tunteita ovat viha, häpeä, pelko, suru ja itsesääli, ja näistä on vaikea selviytyä. Kirjoittaja toteaakin: ”Ihmiselle annetaan vaikea toimeksianto: hänen on päätettävä tulevaisuudestaan. Hän ei ole pyytänyt itselleen tuota tehtävää, eikä hän luultavasti tiedä, miten edetä, ja yhtäkkiä hän voi tuntea olonsa hyvin yksinäiseksi.” (Parting Company.) Ja se, että joutuu kertomaan äkillisestä irtisanomisesta perheelleen, on vaikeimpia ihmisen kohtaamia ongelmia.

On kuitenkin olemassa joitakin käytännön tapoja, joilla voi selviytyä irtisanomisen vaikutuksista. Ensimmäiseksi kannattaa viipymättä ryhtyä yksinkertaistamaan elämäänsä.

Seuraavassa on joitakin ehdotuksia, joista voi olla apua, vaikka ne eivät ehkä ratkaisekaan ongelmaa kokonaan. Muista ensinnäkin, että odottamaton työn menetys on tätä nykyä todellisuutta. Olipa siis ikäsi ja työkokemuksesi mikä hyvänsä, ota tämä mahdollisuus huomioon, kun suunnittelet elämääsi.

Toiseksi varo velkaantumasta pahasti sellaisten tavaroiden vuoksi, jotka eivät ole toimeentulon ja asumisen kannalta välttämättömiä. Elä varojesi mukaan äläkä otaksu, että selviät veloistasi, kun saat ylennyksen tai palkankorotuksen. Nykytaloudessa pitkäaikaiset tulevaisuudensuunnitelmat voivat pettää.

Kolmanneksi etsi tapoja yksinkertaistaa elämääsi ja karsia taloudellisia rasitteita. Tähän sisältyy se, että hankkiudut eroon sellaisten hankintojen aiheuttamista veloista, jotka eivät ole kohtuullisen yksinkertaisen ja terveen elämäntavan kannalta välttämättömiä.

Neljänneksi tarkastele tavoitteitasi – hengellisiä ja aineellisia – ja saata ne ajan tasalle. Sitten voit arvioida kaikkia ratkaisujasi suhteessa tavoitteisiisi ja nähdä, miten ratkaisut vaikuttavat elämääsi.

Ja vielä lopuksi: älä kadehdi niiden asuinseutusi ihmisten elämäntapaa, jotka eivät elä yhtä säästäväisesti, jottet ala haluta sitä, mitä heillä on, ja jottei heidän elämäntapansa koidu sinulle ansaksi.

Tässä on muutamia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on varjella sinua ja perhettäsi siltä ansalta, että luottaisitte epävarmaan rikkauteen tässä hyvin epävarmassa maailmassa. Lisäksi tarkoitus on auttaa teitä välttymään niiltä monilta huolilta, joita nykyajan ihmisten elämäntapa aiheuttaa.

Entisen sijoituspankkiirin Felix Rohatynin kerrotaan sanoneen: ”Yhteiskunnassamme on jotakin pohjimmiltaan pielessä, kun toisen työttömyys rikastuttaa toista.” Tämä järjestelmä on tosiaankin pohjimmiltaan niin pahasti vialla, että se korvataan pian maailmalla, missä varma työsuhde saa merkityksen, jota emme osaa edes kuvitella (Jesaja 65:17–24; 2. Pietarin kirje 3:13).

[Alaviite]

^ kpl 2 Nimi on muutettu.

[Huomioteksti s. 14]

”Jotakin [on] pohjimmiltaan pielessä, kun toisen työttömyys rikastuttaa toista”

[Kuva s. 15]

Pyri yksinkertaistamaan elämääsi