Elämää pilvien yläpuolella

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BOLIVIASTA

RAUHA, jylhät maisemat sekä vaellus-, kiipeily- ja hiihtomahdollisuudet houkuttelevat vuorille paljon lomailijoita. Lisäksi miljoonat ihmiset asuvat vakituisesti laaksoissa ja tasangoilla, jotka sijaitsevat usein pilvien yläpuolella. Vuoristoilma saattaa kuitenkin vaikuttaa erikoisilla tavoilla ihmisten terveyteen, moottoriajoneuvoihin ja ruoanlaittoon. Mistä ongelmat johtuvat, ja miten niistä voi selvitä? Asuuko vuorten korkeuksissa ensinnäkään kovin paljon ihmisiä?

Monet ylängöt ovat nopean talouskasvun alueita. Méxicon kaupungin miljoonat asukkaat elävät yli 2000 metrin korkeudessa merenpinnasta. Denver Coloradossa Yhdysvalloissa, Nairobi Keniassa ja Johannesburg Etelä-Afrikassa sijaitsevat yli 1500 metrin korkeudessa. Himalajalla elää miljoonia ihmisiä yli 3000 metrin korkeudessa. Andeilla on useita suuria kaupunkeja yli 3300 metrin  korkeudessa, ja kaivoksissa siellä työskentelee ihmisiä 6000 metrin korkeudessa. Vuorilla elää siis valtavasti ihmisiä, ja siksi elimistön sopeutuminen niiden olosuhteisiin on nykyään tärkeä tutkimuskohde. Havainnot voivat syventää arvostustamme ihmisruumiin suurenmoista rakennetta ja toimintaa kohtaan.

Todennäköisiä reaktioita

Kun Doug saapui Andeille, hän sai tyypillisiä oireita. Hän kertoo: ”Kun nostelin lentoasemalla matkalaukkujamme, minua alkoi yhtäkkiä huimata ja olin vähällä pyörtyä. Tunne meni pian ohi, mutta ensimmäisellä ja toisella viikolla päätäni särki ja nukuin huonosti. Saatoin havahtua yöllä sellaiseen tunteeseen, että olin tukehtumaisillani. Sitten parin kuukauden ajan minulla oli huono ruokahalu, väsyin helposti ja tarvitsin enemmän unta.” Katty lisää: ”Ennen ajattelin, että puheet korkean paikan ongelmista olivat tuulesta temmattuja. Nyt tiedän, etteivät ne ole.”

Lääkärit kutsuvat Dougin kokemaa unihäiriötä periodiseksi hengitykseksi. Se on yleinen ihmisillä, jotka ovat vastikään saapuneet vuoristoon. Monet kuvailevat sitä pelottavaksi kokemukseksi. Nukkuvalle tulee ajoittain hengityskatkoksia, jotka kestävät useita sekunteja. Ne voivat joskus saada hänet havahtumaan hereille ja haukkomaan ilmaa.

Joillakin ihmisillä ei ole mitään ongelmia vuoristossa. Toisilla on epämiellyttäviä tuntemuksia 2000 metrin korkeudessa, ja 3000 metrin korkeudessa oireita saa noin puolet juuri saapuneista. Kiinnostavaa on se, että vuoristolaisetkin saavat samoja oireita, kun he palaavat kotiin oltuaan poissa vain viikon tai kaksi. Mistä tämä johtuu?

Miksi elimistö reagoi vuoristossa?

Useimmat ongelmat johtuvat hapen vähyydestä. Ilmanpaine pienenee, mitä korkeammalle mennään. Ilma sisältää 2000 metrin korkeudessa noin 20 prosenttia vähemmän happea kuin merenpinnan tasolla, ja 4000 metrin korkeudessa happea on jo 40 prosenttia vähemmän. Hapen vähyys vaikuttaa useimpiin elintoimintoihin. Lihakset työskentelevät heikommin, hermosto kestää vähemmän stressiä, ja ruoansulatus sietää huonommin rasvaa. Kun elimistö normaalioloissa kaipaa lisää happea, hengitys tihenee automaattisesti ja hapentarve täyttyy. Miksei näin käy vuoristossa?

Hengitystiheyden säätely on mekanismi, jota ei täysin ymmärretä. Fyysisessä rasituksessa hengitys ei nopeudu pelkästään hapenpuutteen takia, vaan hengästymiseen näyttää vaikuttavan ratkaisevasti hiilidioksidi, jota kertyy vereen lihasten tehdessä työtä. Hengitys kyllä tihenee vuoristossakin mutta ei niin paljon, että se korvaisi jatkuvan happivajauksen.

Mikä sitten aiheuttaa päänsärkyä? Ensimmäisessä vuoristolääketieteen ja -fysiologian maailmankonferenssissa, joka pidettiin La Pazissa Boliviassa, esitettiin sellainen ajatus, että monet vuoristotaudin oireet johtuvat nesteen kertymisestä aivokudokseen. Joillakin ihmisillä tämä lisää paineen tunnetta päässä. Toisilla oireita ei ilmene, mihin ilmeisesti vaikuttaa kallon koko. Joskus harvoin tila kehittyy hengenvaaralliseksi. Kyvyttömyys hallita lihaksia, näön hämärtyminen, aistiharhat ja sekavuus ovat varoitusmerkkejä, joiden ilmaantuessa on hakeuduttava viipymättä lääkärinhoitoon ja laskeuduttava alemmas.

Viisaita varotoimia

Vuoristoilman aiheuttamat oireet ovat pahimmillaan toisena tai kolmantena päivänä, joten pari päivää ennen ja jälkeen saapumisen on parasta syödä vain kevyesti, varsinkin illalla. Perillä olisi rasvaisten ruokien sijasta nautittava hiilihydraatteja, esimerkiksi riisiä, kauraa ja perunoita. Voisi olla hyvä noudattaa neuvoa ”nauti kuninkaan aamiainen mutta kerjäläisen illallinen”. Fyysistä rasitusta kannattaa välttää, sillä se voimistaa vuoristotaudin oireita. Ehkäpä juuri tämän neuvon laiminlyömisen vuoksi nimenomaan nuoret kärsivät usein pahimmin.

 ”Hattu päähän ja suojavoidetta iholle” on täällä oivallinen neuvo, koska ilmakehä suojelee vuoristossa huonommin auringon vahingollisilta säteiltä. Säteily voi ärsyttää tai jopa vaurioittaa silmiä, joten hyvät aurinkolasit ovat tarpeen. Ohut ilma myös kuivattaa silmiä, mikä lisää ärsytystä. Siksi kannattaa juoda paljon.

Lääkärit suosittelevat, että ne, joilla on runsaasti ylipainoa, korkea verenpaine, sirppisoluanemia tai sydän- tai keuhkotauti, kävisivät perusteellisessa lääkärintarkastuksessa ennen kuin päättävät lähteä pilvien yläpuolelle. * Jos on sairastunut pahaan flunssaan, keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen, on ehkä viisasta lykätä matkaa, sillä hengitystieinfektio tai raskas liikunta voi vuoristossa aiheuttaa joskus nesteen vaarallista kerääntymistä keuhkoihin. Hengitysteiden sairaudet voivat aiheuttaa jopa koko ikänsä vuoristossa asuneille hapenpuutetta ja sen johdosta vakavia terveysongelmia. Toisaalta astmaatikkojen on usein helpompi olla vuoristossa. Ryhmä venäläisiä lääkäreitä kertoikin edellä mainitussa konferenssissa, että he lähettävät eräitä potilasryhmiä hoitoon vuoristossa sijaitseville klinikoille.

Sopeutuminen vuoristoilmaan

Vuoristoelämää ei ole syytä pelätä. Jotkin vuoristoseudut, kuten Kaukasus, ovat jopa kuuluisia siitä, että monet paikalliset elävät poikkeuksellisen pitkään. Jotkut ovat pystyneet elämään erittäin korkealla vuosikausia. Muuan Andeilla asuva Herätkää!-lehden lukija kertoo: ”Asuin ja työskentelin 13 vuotta kaivoksella, joka sijaitsee 6000 metrin korkeudessa erään tulivuoren huipun lähellä. Rikkipitoisten lohkareiden pilkkominen moukarilla oli raskasta työtä, mutta työpäivän jälkeen pelasimme usein jalkapalloa!” Ihmisruumiilla on niin poikkeuksellinen kyky sopeutua uusiin olosuhteisiin, että voimme vain ihailla Luojan viisautta. Millä tavoin elimistö mukautuu ohueen vuoristoilmaan?

Elimistö reagoi hapenpuutteeseen ensimmäiseksi tehostamalla sydämen ja keuhkojen toimintaa. Seuraavaksi plasman määrä veressä vähenee, jolloin happea kuljettavien punasolujen pitoisuus kasvaa. Ylimääräistä verta siirtyy pian aivoihin, missä sitä tarvitaan eniten. Ja jo muutaman tunnin kuluttua luuydin tuottaa enemmän punasoluja, jotka saattavat sitoa happea normaalia tehokkaammin. Tämä merkitsee sitä, että vaikka täydellinen sopeutuminen vuoristoilmaan voi kestää kuukausia, niin jo muutamassa  päivässä pulssi ja hengitys palautuvat normaaleiksi.

Autoiluun ja ruoanlaittoon liittyviä ongelmia

Hapenpuutteesta ei kärsi ainoastaan ruumis. Autotkin tuntuvat vaipuvan horteeseen. Vaikka paikallinen automekaanikko säätäisikin polttoaine-ilmaseosta ja sytytystä, moottorissa on silti vähemmän tehoa. Entä mitä tapahtuu keittiössä?

Lässähtänyt kakku, murusiksi hajoava leipä, pavut, jotka eivät tahdo millään kypsyä, ja keitetyt kananmunat, joiden keltuainen on juoksevaa – tässä vain muutamia niistä ongelmista, jotka voivat saada kokin itkemään. Miksi näin käy, ja miten yllätyksiltä voi välttyä?

Katastrofit ovat tavallisempia ja näkyvämpiä leivonnassa. Matala ilmanpaine saa leipiä ja kakkuja kohottavat kaasut laajenemaan enemmän kuin merenpinnan tasolla. Taikinan pienen pienet kaasukuplat suurenevat, jolloin leivonnainen murenee helposti, tai, mikä pahempaa, kaasukuplat hajoavat ja kakku lässähtää. Ongelma on kuitenkin helppo ratkaista. Jos kakkuun tulee vatkattuja munia, niitä vain vatkataan vähemmän. Jos taas tarvitaan nostatusainetta, sitä laitetaan vähemmän. Eräässä keittokirjassa suositellaan, että nostatusainetta käytettäisiin 600 metrin korkeudessa 25 prosenttia vähemmän kuin normaalisti ja 2000 metrin korkeudessa jopa 75 prosenttia vähemmän (The New High Altitude Cookbook).

Hiivaleipää leivottaessa on varottava, ettei taikina kohoa enemmän kuin kaksinkertaiseksi. Munat lujittavat kakkujen rakennetta, joten kannattaa käyttää tavallista suurempia munia. Toisaalta liian suuri määrä sokeria heikentää rakennetta, ja siksi sitä pitäisi laittaa hieman vähemmän. Matala ilmanpaine myös haihduttaa vettä nopeammin, jolloin sokerin pitoisuus taikinassa kasvaa. Useimmiten nestettä tarvitaan enemmän kuin reseptissä on mainittu, koska ohut, kuiva vuoristoilma imee ruoista kosteutta.

Lähes kaikkien ruokien kypsyminen kestää vuoristossa kauemmin. Esimerkiksi munan keittämiseen tarvitaan 1500 metrin korkeudessa yksi ylimääräinen minuutti ja 3000 metrin korkeudessa kolme lisäminuuttia. Painekattila on korvaamaton apuväline. Papujen ja herneiden keittäminen ei itse asiassa onnistu vuoristossa lainkaan ilman sitä.

On siis turha pelätä matkaa vuorille. Saatat puuskuttaa vähän aikaa, sokerikakkusi saattaa näyttää enemmänkin pannukakulta, ja autosi voi tuntua niveltulehduksen vaivaamalta kilpikonnalta, mutta jos olet suhteellisen terve, matkasta tulee todennäköisesti hyvin virkistävä.

[Alaviite]

[Kaavio/Kuvat s. 12, 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Korkeita vuoria ja vuoristossa sijaitsevia kaupunkeja

​– 9000 metriä –

Mount Everest, Nepal ja Kiina

8850 metriä

​– 7500 metriä –

​– 6000 metriä –

Kilimanjaro, Tansania

5895 metriä

Aucanquilcha, Chile

5346 metriä

Mont Blanc, Ranska

4807 metriä

​– 4500 metriä –

Potosí, Bolivia

4180 metriä

Puno, Peru

3826 metriä

Fuji, Japani

3776 metriä

La Paz, Bolivia

3625 metriä

​– 3000 metriä –

Trongsa Dzong, Bhutan

2398 metriä

México, Meksiko

2239 metriä

Mount Washington,

New Hampshire, Yhdysvallat

1917 metriä

Nairobi, Kenia

1675 metriä

Denver, Colorado, Yhdysvallat

1609 metriä

​– 1500 metriä –

​– Merenpinta –

[Kuva s. 10]

La Paz, Bolivia 3625 metriä

[Kuva s. 10]

Johannesburg, Etelä-Afrikka 1750 metriä