Albarracín – erilainen ”kotkanpesä”

”Käykää katsomassa Espanjan kauneimpiin kuuluvaa kaupunkia, käykää Albarracínissa.” (Espanjalainen kirjailija Azorín, 1873–1967)

ALBARRACÍN on ainutlaatuinen kaupunki sijainniltaan, historialtaan ja ympäristöltään. Näistä ansioista se julistettiin vuonna 1961 kansalliseksi muistomerkiksi, ja vuonna 2005 ryhmä matkailualan edustajia valitsi sen ”Espanjan kauneimmaksi kaupungiksi”.

Tämä ikivanha tuhannen asukkaan pikkukaupunki sijaitsee Teruelin provinssissa Keski-Espanjan vuorilla. Sen ympärillä levittäytyy vihreitä niittyjä, jotka saavat vettä lähiseudun joista ja Sierra de Albarracín -vuoristosta.

Ravintoa ja vettä

Hamassa menneisyydessä Albarracínin seuduilla liikkui runsaasti riistaa, mikä houkutteli paikalle pysyviä asukkaita. Heidän luolamaalauksensa kertovat taiteellisista kyvyistä ja kiinnostuksesta luontoa kohtaan. Niihin on ikuistettu valtavia härkiä ja muita eläimiä, joiden värityksessä käytettyä valkoista väriainetta ei ole tavattu mistään muualta. Maalaukset kuvaavat arkista elämänmenoa, ja tutkijat uskovat, että näihin luoliin kokoonnuttiin uskonnollisiin menoihin tai sosiaalisiin tapahtumiin.

Vielä nykyäänkin läheisessä Montes Universalesin luonnonpuistossa liikkuu runsaasti saksanhirviä, metsäkauriita, villisikoja ja pikkuriistaa. Lisäksi lähellä virtaava Guadalaviar (nimi juontuu ’valkoista jokea’ tarkoittavasta arabian ilmauksesta) on Espanjan parhaita lohijokia.

Vuonna 133 eaa. roomalaiset alistivat valtaansa paikalliset keltiberit ja perustivat seudulle useita kyliä. Ensimmäisellä vuosisadalla sinne rakennettiin noin 18 kilometriä pitkä akvedukti (1). Tämä vesijohto luetaan monimutkaisimpiin niistä julkisista töistä, jotka  roomalaiset toteuttivat Espanjassa. Omat jälkensä jätti myös Rooman uskonto. Albarracínista löydetty hautakivireliefi osoittaa, että täälläkin harjoitettiin keisarinpalvontaa.

Vauras maurilaisaika

800-luvulle tultaessa alueen olivat valloittaneet islaminuskoiset maurit. Nimen Albarracín arvellaan juontuvan seudulle asettuneen berberiheimon nimestä Banu Razin. Keskiajalla maurit, juutalaiset ja nimikristityt elivät seudulla ilmaisten keskinäistä kunnioitusta ja suvaitsevuutta. Se olikin Albarracínin historian vaurainta aikaa.

Kaupungin käsityöläiset valmistivat kauniita esineitä, ja ilmeisesti siellä kukoisti myös lääketieteen harjoitus. Kaivauksissa on löytynyt useita kirurgisia instrumentteja, joiden perusteella on päätelty, että paikalliset lääkärit tekivät jopa kaihileikkauksia. Muslimit hallitsivat aluetta 1100-luvulle asti, jolloin valta siirtyi roomalaiskatolilaisten käsiin. Näyttää siltä, että tämä oli Espanjan historiassa ainoa kerta, kun tällainen poliittinen muutos tapahtui rauhanomaisesti.

Miltä Albarracínissa näyttää tänään? Keskiaikainen kaupunki on säilynyt, koska uusia kortteleita ei ole rakennettu.

Vaikuttava siluetti

Espanjalainen filosofi José Ortega y Gasset (1883–1955) kuvaili Albarracínia ”kaupungiksi, jonka vaikuttava siluetti kohoaa korkeuksiin”. Kuvaus on osuva, sillä talot on rakennettu lähes 1 200 metrin korkeuteen merenpinnasta kalliorinteeseen, jonka alapuolella on syvä rotko kuin vallihautana. Tämä luonnon muovaama linnoitus on suojellut asukkaitaan satojen vuosien ajan ja tuonut kaupungille lempinimen Kotkanpesä.

Kapeilla mukulakivikaduilla voi nähdä ihastuttavaa arkkitehtuuria menneiltä ajoilta. Parhaita esimerkkejä ovat Kulmaparveke, Sininen talo (2) ja Julianetan talo (3), joka näyttää tasapainoilevan kahden kadun kulmauksessa.

Vanhojen talojen rakennusaineena on käytetty puuta ja laastia, jotka painavat huomattavasti vähemmän kuin kivi – varteenotettava seikka, kun rakennus pitää pystyttää ylös kukkulalle. Pienet ikkunat pitsiverhoineen ja takorautaristikoineen (4) vangitsevat katseen. Lomittain asettuvat räystäät, kaiverruksin koristellut puuparvekkeet ja oviin kiinnitetyt omaperäiset, usein eläimen muotoiset kolkuttimet lisäävät paikan kuvauksellisuutta.

Korkeita paikkoja kammoavien ei kannata katsoa alaspäin, kun he piipahtavat rotkon partaalla seisovissa taloissa. Kalliorinteessä tilaa oli rajallisesti, ja siksi osa taloista rakennettiin jyrkänteen reunalle.

Kaupungin yläpuolella Albarracínin syntysijoilla kohoaa maurilaislinnoitus. Arabien 900-luvulla rakentamasta muurista on jäljellä vielä pätkä, Torre del Andador. Myöhempiä rakennuksia ovat goottilainen kirkko 1500-luvulta ja hevosenkengän muotoinen kaupungintalo holvimaisine pylväskäytävineen.

Lähitienoon luonnonnähtävyyksiä

Luonnonystäville Albarracín tarjoaa vielä enemmän. Ympäröivillä vuorilla on monenlaisia ekosysteemejä kasveineen ja eläimineen. Lähteet ja vesiputoukset elävöittävät vuorenrinteiden metsiä, ja ulkona yöpyvät saavat ihastella upeaa tähtitaivasta.

Alueella asuu useita Jehovan todistaja -perheitä. Kaunis ympäristö muistuttaa heitä siitä Raamatun lupauksesta, että tottelevaiset ihmiset saavat Jumalan valtakunnan hallitessa elää maailmanlaajuisessa paratiisissa. Tämä on se hyvä uutinen, jota he kertovat lähimmäisilleen. (Psalmit 98:7–9; Matteus 24:14.)

Albarracínin kapeilla kaduilla vaeltaa vuosittain yli satatuhatta turistia. Jos vierailet joskus Espanjassa, tule käymään myös tässä vuorten kätköihin jäävässä ainutlaatuisessa ”kotkanpesässä”!

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 18]

ALBARRACÍNIN TAIDEAARTEITA

Hopeinen öljyastia. Maurilaiskuningas Abd el-Melik teetti astian puolisolleen Zahrille, jonka nimi tarkoittaa arabian kielessä ’kukkaa’. Astiassa on kultainen teksti, jossa sanotaan: ”Ikuista siunausta – – Jumalan apua ja opastusta hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.” Esine kuuluu maurilaisajan hienoimpiin hopea-aarteisiin.

Vuorikristallinen kala. Kalassa erottuvat suomut, ja sillä on hopeinen suu ja kultaiset evät. Se on koristeltu helmillä ja rubiineilla. Kaiverrus on niin taidokasta, että asiantuntijat eivät usko työn valmistuneen yhden taiteilijan elinaikana.

[Lähdemerkinnät

Astia: Museo de Teruel. Foto Jorge Escudero; kristalli: Sta. Ma de Albarracín Foundation

 [Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

PORTUGALI

ESPANJA

MADRID

Albarracín

[Kuva s. 17]

1 Akvedukti

[Kuvat s. 18]

2 Sininen talo

3 Julianetan talo

4 Takorautaristikko

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

© Ioseba Egibar/age fotostock