Joutuvatko pahat ihmiset helvettiin?
Raamatun näkökanta
Joutuvatko pahat ihmiset helvettiin?
GERTRUDE, helluntailainen saarnaaja, uskoi vakaasti tuliseen helvettiin. Pelkkä ajatus siitä, ettei tällaista paikkaa olisi, loukkasi tämän naisen oikeustajua. Hän ajatteli, että ilman helvetin tulta kaikenlaiset hirvittävät rikokset jäisivät rangaistuksetta. Gertrude piti järkkymättä kiinni näkemyksestään. Hän sanoi: ”En usko, että haluaisin palvoa Jumalaa, jos pahat ihmiset eivät joutuisikaan helvetin tuleen.”
Päätyvätkö pahat ihmiset helvettiin, kuten monissa uskonnoissa opetetaan? Jos eivät, miten heitä rangaistaan?
Ensimmäinen rangaistus
Raamatun mukaan Jumala loi ensimmäisen ihmisparin täydelliseksi (1. Mooseksen kirja 1:27; 5. Mooseksen kirja 32:4). Hän pani heidät paratiisilliseen puutarhaan ja antoi heille mahdollisuuden elää ikuisesti. Jumala asetti heille kuitenkin yhden rajoituksen: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.)
Ensimmäiset ihmiset eivät läpäisseet tätä yksinkertaista uskollisuuden ja tottelevaisuuden koetta. Niinpä Luoja katsoi velvollisuudekseen tuomita heidät kuolemaan: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)
Jos Aadam ja Eeva olisivat olleet vaarassa joutua helvettiin, eikö Jumala olisi varoittanut heitä tuosta rangaistuksesta? Hän ei kuitenkaan puhunut mitään kuoleman jälkeisistä Hesekiel 18:4.) *
kärsimyksistä. Eivätkä Aadam ja Eeva olisi voineetkaan kärsiä, sillä heillä ei ollut kuolematonta sielua, joka olisi jatkanut elämää kuoleman jälkeen. Tämä sanotaan selvästi Raamatussa: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Elämänantajana Luojamme tietää kaiken mahdollisen elämästä ja kuolemasta. Hän kertoo Sanassaan, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” eivätkä he enää tunne mitään (Saarnaaja 9:5, 6). Sen vuoksi Aadam ja Eeva eivät voineet kuolemansa jälkeen kärsiä tulisessa helvetissä, vaan he yksinkertaisesti palasivat tomuun ja lakkasivat olemasta.
Entä muut ihmiset?
Roomalaiskirjeen 5:12:ssa sanotaan: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” Jos kerran Aadam, joka toi kuoleman koko ihmiskuntaan, muuttui kuolemansa jälkeen pelkästään tomuksi, niin onko järkevää ajatella, että kaikki muut joutuvat kärsimään syntiensä vuoksi helvetin tulessa? (1. Korinttilaisille 15:22.)
Me kaikki olemme saman lain alaisuudessa kuin Aadam. ”Synnin palkka on kuolema”, ja kun ihminen kuolee, hän ”vapautuu synnistään” (Roomalaisille 6:7, 23). Voidaanko sitten sanoa, että Jumala on oikeudenmukainen, jos kerran sekä hyvät että pahat ihmiset kuolevat eikä kukaan kärsi kuoleman jälkeen?
Jumalan oikeudenmukaisuus
Jumalan tarkoitus tottelevaisen ihmiskunnan suhteen ei ole muuttunut sen jälkeen, kun hän loi ensimmäiset ihmiset. Silloin hän käski heidän lisääntyä ja pitää huolta maapallosta (1. Mooseksen kirja 1:28). Tämä on selvästi edelleen hänen tarkoituksensa, sillä hän sanoi myöhemmin: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.)
Huomaa, että vanhurskaat tulevat elämään täällä maapallolla, ja lisäksi he elävät täydellisen terveinä ja onnellisina. Jumalan alkuperäinen tarkoitus, jonka mukaan maan asuttaisivat oikeamieliset ihmiset, tulee varmasti toteutumaan. Tämä tapahtuu, kun hän korvaa nykyisen pahan asiainjärjestelmän uudella maailmalla. (Jesaja 55:11; Daniel 2:44; Ilmestys 21:4.)
Miljardit ihmiset, jotka ovat kuolleet tietämättä Jumalan vaatimuksista, saavat ylösnousemuksen, ja sen jälkeen heitä opetetaan elämään Jumalan uudessa maailmassa (Jesaja 11:9; Johannes 5:28, 29). Sitä vastoin niitä, jotka eivät suostu mukautumaan Jumalan lakeihin, rangaistaan ”toisella kuolemalla”. Tästä kuolemasta he eivät koskaan herää. (Ilmestys 21:8; Jeremia 51:57.)
Rakkauden Jumalana Jehova ei tosiaankaan kiduta ihmisiä helvetin tulessa (1. Johanneksen kirje 4:8). Toisaalta hän ei myöskään siedä pahuutta loputtomiin. Psalmissa 145:20 vakuutetaan, että ”Jehova varjelee kaikkia, jotka rakastavat häntä, mutta kaikki jumalattomat hän tuhoaa”. Eikö tämä olekin rakkaudellista ja oikeudenmukaista?
[Alaviite]
^ kpl 8 Raamatussa ”sielu” tarkoittaa koko ihmistä, ei jotakin erillistä osaa ruumiissa. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä sanotaan: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Aadamille ei annettu erikseen sielua, vaan hän itse oli elävä sielu.
OLETKO MIETTINYT?
▪ Onko ihmisillä kuolematon sielu? (Hesekiel 18:4.)
▪ Mikä on kuolleiden tila? (Saarnaaja 9:5.)
▪ Miten Jumala rankaisee pahoja ihmisiä? (Psalmit 145:20.)
[Huomioteksti s. 11]
”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 10]
Kuva: www.comstock.com