Käydään afrikkalaisella torilla

PARHAITA keinoja tutustua jonkin maan kulttuuriin, tapoihin ja keittiöön on käydä paikallisella torilla. Siellä voi tarkkailla seudun asukkaita, maistella heidän ruokiaan ja ostaa heidän tuotteitaan. Torilla tapaa myös värikkäitä kauppiaita, jotka yrittävät kaikin keinoin päästä juttusille ohikulkijoiden kanssa, puhuivatpa nämä mitä kieltä tahansa.

Afrikkalaista toria kiehtovampaa kauppapaikkaa saa hakea. Se kuhisee ihmisiä, ja tarjolla on mitä moninaisimpia tuotteita. Täällä voi todella tuntea Afrikan sykkeen. Lähdetäänpä käymään eräällä Doualassa Kamerunissa sijaitsevalla tyypillisellä torilla.

Matka torille afrikkalaiseen tapaan

Monissa suurissa Afrikan kaupungeissa torille pääsee edullisimmin ja nopeimmin moottoripyörällä. Lähes joka kadunkulmassa on moottoripyöräilijöitä tarjoamassa palvelujaan, ja jos vain rohkeutta riittää, voi pyytää kyydin ja hypätä pyörän selkään. Kamerunissa tämä suosittu liikkumistapa on lyömätön sekä hinnaltaan että nopeudeltaan.

Vähemmän seikkailumielinen voi valita tavanomaisemman vaihtoehdon ja nousta johonkin lukuisista takseista. Kustannusten jakamiseksi samaan autoon ahtautuu usein monta matkustajaa.

Sadoittain kauppiaita

Torilla vallitseva tungos ja kauppiaiden paljous voi tuntua ensikertalaisesta hämmentävältä. Niin aikuiset kuin lapsetkin kantavat päänsä päällä koreja, joihin on lastattu kauppatavaroita. Lähempi silmäys korien sisältöön paljastaa niissä olevan muun muassa eläviä kanoja, kuorittuja appelsiineja ja erilaisia lääkkeitä.

Sadoille puisille myyntipöydille on lastattu bataatteja, jamsseja, kaaleja, kurkkuja, kurpitsoita, munakoisoja, porkkanoita, tarhapapuja, tomaatteja, lehtisalaatteja ja muita vihanneksia. Toisesta maanosasta tulleet turistit eivät ehkä edes tunnista kaikkia tuotteita, sillä jotkin niistä ovat paikallisia suosikkeja, joita ei juuri näe Afrikan ulkopuolella. Värikkäimmillä pöydillä on kasoittain punaisia ja keltaisia paprikoita, jotka aivan kiiltävät tuoreuttaan aamuauringossa. Monilla kauppiailla on  tarjolla ananaksia, appelsiineja, avokadoja, banaaneita, greippejä, meloneja ja sitruunoita. Ne näyttävät erittäin herkullisilta, ja hintakin on houkutteleva! Pöydillä on runsaasti myös jamssia, maniokkia ja riisiä – seudun tärkeimpiä maataloustuotteita – sekä sipulia ja valkosipulia, jotka ovat tuontitavaraa.

Eräällä Doualan torilla on monia hausa- ja fulaheimoon kuuluvia myyjiä. Heidät on helppo tunnistaa heille ominaisen sinisen, valkoisen tai keltaisen gandouraksi tai boubouksi kutsutun pitkän vaatteen ja ystävällisen fulfuldenkielisen tervehdyksen ansiosta. Torilla vallitsee rento tunnelma. Ibrahim-niminen myyjä valitsee kolme suurta sipulia ja antaa ne minulle lahjaksi. ”Pyydä vaimoa täyttämään ne voimakkaasti maustetulla riisillä ja kypsyttämään hitaasti”, hän suosittelee.

Hiukan edempänä on myynnissä tuoretta lihaa, enimmäkseen nautaa ja vuohta. Riuskat miehet kantavat harteillaan valtavia ruhoja ja jysäyttävät ne pöydille. Pitkiä veitsiään taitavasti heiluttelevat lihakauppiaat kehottavat asiakkaita valitsemaan mieleisensä lihapalan. Niille, jotka haluavat teurastaa eläimensä itse, on tarjolla eläviä vuohia, kanoja ja sikoja.

Mennään syömään

Sellaista toria ei varmasti olekaan, missä ei voisi syödä. Kamerunin torit eivät ole poikkeus. Joissakin ruokapaikoissa soi kovaääninen musiikki asiakkaiden houkuttelemiseksi, mutta on myös hiljaisia paikkoja, missä voi tilata tyypillisen afrikkalaisen aterian ja tavata paikkakuntalaisia. Ruokalista on monesti liitutaululla, ja paikallisiin ruokiin perehtymätön voi tarvita apua tekstin tulkitsemisessa.

Kaksi perusruokaa ovat riisi sekä maniokista, pisangista tai jamssista valmistettu sose, fufu. Tarjolla on myös grillattua kalaa, nautaa ja kanaa höysteenään okrasta, maapähkinävoista tai tomaateista valmistettua kastiketta. Tunnelma on kiireetön, ja ihmisillä on yllin kyllin aikaa rupatella.

Kaksi naistarjoilijaa tulee palvelemaan meitä. Toinen kantaa suurella tarjottimella metallivateja, jotka ovat kukkuroillaan höyryävää riisiä, papuja ja fufua. Ne on maustettu okrakastikkeella, ja lisäkkeenä on liha- ja kalavartaita. Tulisesta ruoasta pitäviä varten on lisäksi pieni purkillinen punaista chilikastiketta. Toinen tarjoilija tuo pyyhkeen ja vesiastian, jotta voimme pestä kätemme. Tämä onkin välttämätön toimenpide, sillä paikalliset ruoat syödään perinteisesti sormin. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä asiakkaan rukoilevan ennen syömistä ja kuulla sen jälkeen naapuripöydässä istuvienkin sanovan ”aamen”.

Hyvää uutista kerrotaan torilla

Torilla on monissa kulttuureissa ollut jo pitkään tärkeä rooli ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Sen lisäksi että se on oiva kauppapaikka, siellä on hyvä vaihtaa kuulumisia, tavata ystäviä ja jopa hankkia työtä. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus kävi toreilla kertomassa ihmisille Jumalasta ja parantamassa sairaita. Myös apostoli Paavali puhui ”torilla – – niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla”. (Apostolien teot 17:16, 17; Markus 6:56.) Kamerunin Jehovan todistajat ovat samoin nykyään huomanneet torin oivalliseksi paikaksi saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. (Lähetetty.)

[Kuva s. 24]

Värikkäitä paprikoita