Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sumatran sydämelliset batakit

Sumatran sydämelliset batakit

Sumatran sydämelliset batakit

Kun italialainen tutkimusmatkailija Marco Polo kävi 1200-luvulla Sumatran saaressa Indonesiassa, hän kuvaili vuoristossa asuvia ihmisiä, jotka ”elävät eläinten tavoin – – [ja] syövät ihmislihaa”. Noiden ihmisten on arveltu olleen batakkeja. Vaimollani ja minulla on heistä kuitenkin täysin toisenlainen näkemys. Lähdetään yhdessä tapaamaan näitä ihmisiä, joihin olemme tutustuneet ja joita olemme oppineet rakastamaan.

”HORAS!” Tällä sydämellisellä tervehdyksellä uudet batakkiystävämme toivottivat meidät tervetulleiksi Pohjois-Sumatraan, kun saavuimme uudelle lähetysalueellemme lähelle Tobajärveä. Tuo maailman suurin vulkaaninen järvi on Sumatran vaikuttavimpia luonnon muovaamia maamerkkejä, ja se sijaitsee batakkien alueen sydämessä. (Ks. alla oleva  tekstiruutu.)

Batakit ovat Indonesian suurimpia alkuperäiskansoja. Heitä on arviolta kahdeksan miljoonaa, ja he muodostavat ehkä kuusi itsenäistä, vaikkakin toisilleen läheistä sukua olevaa etnistä ryhmää, jotka ovat tobat, simalungunit, karot, dairit, angkolat ja mandailingit. Kukin ryhmä muodostuu suurista klaaneista. Kun batakki tapaa toisen batakin, kumpikin haluaa yleensä heti kättelyssä tietää toisen klaanin, ja näin he saavat nopeasti selville, miten läheinen on heidän sukulaisuutensa.

Avioitumissääntöjä

Perinteinen batakkiavioliitto yhdistää paitsi kaksi ihmistä myös kaksi klaania. Avioitumista äidinpuoleisen serkun kanssa pidetään ihanteellisena, kun taas isänpuoleisen serkun tai saman klaanin jäsenen kanssa avioituminen on ehdottomasti kielletty. Muuten perinteisessä avioitumisessa noudatetaan perinteisesti seuraavaa sääntöä: klaanin A miehet ottavat vaimon klaanista B, klaanin B miehet ottavat vaimon klaanista C, ja klaanin C miehet ottavat vaimon klaanista A. Nämä liitot, jotka kytkevät eri klaanit toisiinsa, lujittavat suuresti batakkien sukulaisuussuhteita ja liittävät vastanaineet laajaan sukulaisten verkostoon.

Vaikka batakkipari olisi vihitty virallisesti ja heillä olisi lapsia, heidän klaaninsa eivät tunnusta liittoa ilman perinteisiä klaanihäitä. Monivaiheisissa seremonioissa voi olla läsnä satoja sukulaisia, ja ne saattavat kestää useita tunteja.

Esimerkiksi karojen häissä morsiamenhinta ja myötäjäiset täytyy ensin laskea tarkkaan ja jakaa tietyille ryhmille kussakin klaanissa. Vasta sitten vihkimenot voivat jatkua. Klaanin jäsenet pitävät pitkiä puheita avioelämästä, ja nuoripari kuuntelee kunnioittavasti. Tilaisuus huipentuu juhlintaan ja tanssiin.

Maanviljelijän paratiisi

Entisaikoina monet batakkiperheet elivät suurtaloissa, joissa asui paljon sukulaisia yhdessä, toisinaan jopa 12 perhettä. Omintakeiset katot olivat koholla kummastakin päästä aivan kuin puhvelin sarvet. Nuo koristeelliset talot rakennettiin puusta, bambusta ja sokeripalmun kuiduista, ja jotkin niistä lepäsivät paalujen varassa. Rakentamisessa ei käytetty nauloja. Muutamia jopa kolmesataa vuotta vanhoja rakennuksia on yhä asuinkäytössä. Talojen lattiat ovat korkealla, joten alapuolelle jää tilaa lypsykarjalle, kanoille, koirille, sioille, vesipuhveleille ja muille kotieläimille.

Alueen talouselämän perustana ovat maanviljely, kalastus, karjankasvatus ja turismi. Tobajärveä ympäröivä luonnon suunnaton amfiteatteri onkin maanviljelijän paratiisi. Smaragdinvihreinä hohtavat pengerretyt riisipellot kohoavat korkealle järvenpinnan yläpuolelle. Vulkaaninen maaperä on tummaa ja hedelmällistä, ja siinä kasvavat rehevät vihannespuutarhat rinnatusten kukoistavien kahvi-, hedelmä- ja mausteviljelmien kanssa. Puukanooteilla liikkuvat kalastajat saavat runsaita saaliita järven viileistä, kirkkaista vesistä.

Päivän päättyessä iloiset lapset polskivat ja uivat järvessä, miehet vaihtavat kuulumisia kahviloissa, ja musiikki kajahtelee viilenevässä illassa. Batakit tunnetaankin voimakkaasta ja tunteisiin vetoavasta laulustaan. He rakastavat myös tanssimista. Miehet ja naiset – kummatkin omissa ryhmissään – liikuttelevat kauniisti käsiään.

Vaiheikas menneisyys

Marco Polon ajoista aina 1800-luvulle saakka batakit kuvailtiin monissa kertomuksissa pelottaviksi kannibaaleiksi, jotka söivät rituaaleissaan vihollissotureita ja rikollisia. Historian professori Leonard Y. Andaya sanoo kuitenkin, että ”batakit ovat itse voineet sepittää jotkin kannibalismia koskevat kammottavat yksityiskohdat yrittäessään estää ulkopuolisia tunkeutumasta asuinseuduilleen”. Joka tapauksessa ”1800-luvulla Alankomaiden siirtomaaviranomaiset kielsivät kannibalismin hallinnassaan olevilla alueilla”, kerrotaan kirjassa The Batak—Peoples of the Island of Sumatra.

Batakit olivat animisteja, ja he palvoivat lukuisia jumalia ja henkiä. Lisäksi he harjoittivat uhrimenoja, ennustelua ja noituutta ja pitivät spiritistisiä istuntoja. Okkulttisia ja parannusloitsuja sekä ennustuksia kirjoitettiin jopa 15 metrin mittaisiin puun kuoresta tehtyihin liuskoihin, jotka laskostettiin haitarimaiseksi kirjaksi. He myös kutoivat koristeellisia pyhiä kankaita, joiden avulla pyrittiin ennustamaan tulevaisuutta ja pitämään paha loitolla.

Muistiinmerkintöjen mukaan ensimmäiset länsimaiset lähetyssaarnaajat, baptistit R. Burton ja N. Ward, saapuivat seudulle vuonna 1824. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Alankomaiden armeija yritti saada haltuunsa osia tuosta maasta, kaksi muuta lähetyssaarnaajaa, amerikkalaiset H. Lyman ja S. Munson, uskaltautuivat batakkien alueelle mutta menettivät pian henkensä. Samoin kävi luultavasti niille kahdelle katoliselle lähetyssaarnaajalle, jotka eivät välittäneet kehotuksista pysyä poissa vaarallisilta alueilta.

Saksalainen lähetyssaarnaaja Ludwig Nommensen, joka aloitti työnsä batakkien keskuudessa vuonna 1862, sai kuitenkin pitää henkensä ja menestyi työssään varsin hyvin. Vielä nykyäänkin monet paikalliset kunnioittavat suuresti hänen muistoaan. Tätä nykyä useimmat batakit tunnustautuvat kristityiksi, loput enimmäkseen muslimeiksi tai animisteiksi. Monet pitävät kuitenkin edelleen kiinni myös joistakin perinteisistä uskomuksistaan.

Aito hyvä uutinen saapuu

Vuoden 1936 tienoilla batakkien kotiseudulle saapui Jehovan todistajia kertomaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista, joka Jeesuksen ennustuksen mukaan saarnattaisiin ”koko asutussa maassa” (Matteus 24:14). Monet batakit ovat ottaneet vastaan tuon raamatullisen sanoman ja hylänneet taikauskoiset tapansa. Alueella onkin nyt kolmisenkymmentä Jehovan todistajien seurakuntaa. (Ks. viereinen  tekstiruutu.)

Kertoessamme hyvää uutista ihmisille vaimoni ja minä tapaamme monesti turisteja, jotka ihastelevat silmiä hivelevän kaunista Tobajärveä ja miellyttävää ilmastoa. Olemme sydämestämme yhtä mieltä heidän kanssaan. Lisäämme kuitenkin, että todellinen kauneus on seudun ihmisissä – sydämellisissä ja ystävällisissä batakeissa.

[Tekstiruutu s. 17]

 VIILEÄVETISEN JÄRVEN TULINEN MENNEISYYS

Tobajärvi on 87 kilometriä pitkä ja 27 kilometriä leveä, joten se on maailman suurin kraatterijärvi. Sen vesi riittäisi peittämään koko Britannian suunnilleen metrin paksuudelta. Se sijaitsee Barisanvuoriin kuuluvien vihreitten, tuliperäisten huippujen välissä ja on mistä tahansa suunnasta katsoen oikea valokuvaajan unelma.

Järvi on syntynyt yhdessä tai useammassa suuressa tulivuorenpurkauksessa, jotka tutkijoiden mukaan ovat voineet kuulua maapallon historian rajuimpiin. Tällöin syntynyt jättimäinen kaldera on ajan mittaan täyttynyt vedellä. Myöhemmät järven pohjassa tapahtuneet mullistukset ovat muodostaneet kauniin Samosirinsaaren, jolla on kokoa 647 neliökilometriä eli suunnilleen saman verran kuin Singaporen tasavallalla.

[Tekstiruutu s. 18]

LEUTOJEN ILMOJEN PARATIISI

Tobajärveltä on päiväntasaajalle vain noin 300 kilometrin matka, mutta sen ilmasto on yllättävän viileä. Tämä johtuu siitä, että järvi sijaitsee 900 metriä merenpinnan yläpuolella. Palmut ja männyt viihtyvät tässä leutojen ilmojen paratiisissa.

Järvi muodostaa rajan joidenkin eläinten elinalueille. Sen pohjoispuolella elää muun muassa orankeja, lareja ja sumatransureleita, kun taas eteläpuolella voi tavata tapiireja, kummituseläimiä ja juovasureleita.

[Tekstiruutu/Kuva s. 19]

 MEEDIOSTA TOSI KRISTITYKSI

Nursiah oli batakkien ḍukun eli noitatohtori. Hän paransi sairauksia, karkotti pahoja henkiä ja puhui ”kuolleiden” kanssa käyttämällä taikakeinoja. * Hänen liiketoimensa kukoistivat, ja okkultismin harjoittamisestaan huolimatta hän oli paikallisen protestanttisen kirkon arvostettu jäsen.

Kun Nursiah tapasi Jehovan todistajia, hän yllättyi saadessaan kuulla, että Jumalan nimi on Jehova (Psalmit 83:18). Myöhemmin hän luki Raamatusta, että ensimmäisellä vuosisadalla monet, joista tuli uskovia, jättivät taikuuden ja polttivat spiritistiset kirjansa palvellakseen Jumalaa hänen hyväksymällään tavalla (Apostolien teot 19:18, 19). Voimakkaasta vastustuksesta huolimatta hän päätti tehdä samoin luottaen täysin Jeesuksen sanoihin: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

Tätä nykyä Nursiah ja hänen poikansa Besli ovat kastettuja todistajia, ja aviomies Nengku käy säännöllisesti kristillisissä kokouksissa. Nursiah sanoo: ”Nyt kun palvelen Jehovaa, elämäni on paljon parempaa! Kun olin ḍukun, halusin kiihkeästi oppia totuuden. Nyt olen aidosti tyytyväinen.”

[Alaviite]

[Kuva]

Nursiah miehensä ja poikansa kanssa

[Kartat s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Sumatra

Tobajärvi

[Lähdemerkintä]

Pohjana NASA/Visible Earth imagery

[Kuva s. 16, 17]

Tobajärvi Pusuk Buhit -vuoren rinteiltä katsottuna

[Kuva s. 18]

110 metrin korkuinen Sipisopison putous Tobajärven pohjoispäässä