”Kun meillä oli vaikeaa, vaimoni kertoi siitä vanhemmilleen. Niinpä hänen isänsä soitti minulle antaakseen neuvoja. En ollut siitä kovin innoissani!” (James.) *

”Anoppini kertoo usein, miten paljon hän ikävöi poikaansa ja miten läheisiä he olivat. Tunnen syyllisyyttä siitä, että menin naimisiin hänen poikansa kanssa ja aiheutin hänelle sydänsurua!” (Natasha.)

Onko mahdollista estää appivanhempiin liittyviä ongelmia muuttumasta avio-ongelmiksi?

Aviopari muodostaa uuden perheen. Raamattu sanoo, että mies, joka menee naimisiin, ”jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa”. Sama pitää paikkansa vaimon suhteesta omiin vanhempiinsa ja aviomieheensä. Avioiduttuaan hänestä ja hänen miehestään tulee Raamatun mukaan ”yhtä lihaa”. He muodostavat uuden perheen. (Matteus 19:5.)

Avioliitto on etusijalla vanhempiin nähden. ”Perusasioita avioliitossa on me-hengen luominen miehen ja vaimon välille”, kirjoittaa avioliittoneuvoja John M. Gottman. ”Yhteenkuuluvuuden tunteen luominen tai vahvistaminen voi vaatia jonkinasteista irrottautumista omista perheistä.” *

Vanhempien voi olla vaikea sopeutua. Eräs nuori aviomies kertoo: ”Ennen kuin menimme naimisiin, vaimoni pani aina vanhempiensa toiveet etusijalle. Avioitumisemme jälkeen hänen äitinsä havaitsi, että etusijalla oli nyt joku toinen. Hänen ei ollut helppo hyväksyä sitä.”

Uuden avioparinkin voi olla vaikea sopeutua. ”Ystävänsä voi valita, mutta puolison sukulaisia ei”, sanoo aiemmin lainattu James. ”Se on sama kuin joku sanoisi: ’Sinulla on nyt kaksi uutta ystävää, halusit tai et.’ Vaikka he ajaisivat sinut hulluuden partaalle, he ovat silti perhettäsi.”

Jos sinulla ja puolisollasi on appivanhemmista johtuvia erimielisyyksiä, ponnistelkaa ongelmien ratkaisemiseksi hyvässä yhteishengessä. Noudattakaa Raamatun neuvoa: ”Etsi rauhaa ja pyri siihen.” (Psalmit 34:14, joissakin käännöksissä 34:15.)

Seuraavien tilanteiden miettiminen voi auttaa. Vaikka kukin niistä on esitetty joko aviomiehen tai vaimon näkökulmasta, ne soveltuvat molempiin ja esitetyt periaatteet auttavat monenlaisten sukulaisiin liittyvien ongelmien voittamisessa.

Vaimosi toivoo, että sinulla olisi parempi suhde hänen äitiinsä. Tämän kanssa on kuitenkin vaikea tulla toimeen.

Ehdotus: Keskustele ongelmasta vaimosi kanssa ja ole valmis tekemään myönnytyksiä. Kysymys ei ole siitä, miten suhtaudut anoppiisi, vaan siitä, miten suhtaudut puolisoosi, jota olet luvannut rakastaa. Kun keskustelette, yritä löytää yksi tai kaksi nimenomaista tapaa, joilla voisit parantaa suhdettasi anoppiisi, ja hyödynnä noita ideoita. Kun vaimosi havaitsee, että teet työtä asian hyväksi, hänen kunnioituksensa sinua kohtaan epäilemättä kasvaa. (Raamatun periaate: 1. Korinttilaisille 10:24.)

Miehesi sanoo, että sinulle on tärkeämpää miellyttää vanhempiasi kuin häntä.

Ehdotus: Keskustele ongelmasta miehesi kanssa ja yritä nähdä se hänen näkökulmastaan. Hänen ei tietenkään tulisi tuntea itseään uhatuksi vain siksi, että osoitat vanhemmillesi asianmukaista kunnioitusta (Sananlaskut 23:22). Silti sinun on ehkä osoitettava hänelle sanoillasi ja teoillasi, että hän todella on elämässäsi tärkeämmällä sijalla kuin vanhempasi. Jos onnistut tässä, on vähemmän todennäköistä, että hän tuntee kilpailevansa huomiostasi vanhempiesi kanssa. (Raamatun periaate: Efesolaisille 5:33.)

Vaimosi kysyy neuvoa mieluummin vanhemmiltaan kuin sinulta.

Ehdotus: Puhu vaimosi kanssa, ja sopikaa, millaiset rajat olisi hyvä asettaa. Pyrkikää olemaan järkeviä. Onko aina väärin puhua huolista vanhemmille? Milloin se voisi olla paikallaan? Jos molemmat hyväksyvät järkevät rajat, asian ei tarvitse tuottaa ongelmia. (Raamatun periaate: Filippiläisille 4:5.)