Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Hiivasolu on uskomattoman monimutkainen. Siinä on hyvin järjestäytynyt tuma, joka sisältää DNA:n, ja mikroskooppisia koneistoja, jotka lajittelevat, kuljettavat ja muokkaavat molekyylejä, mikä on hiivasolun elämälle välttämätöntä.

Mitä elollinen luonto kertoo meille?

Mitä elollinen luonto kertoo meille?

Maapallo kuhisee elämää, mikä tekee planeetastamme ainutlaatuisen kauniin. Nykyään ihmisillä on elollisesta luonnosta myös enemmän tietoa kuin koskaan. Mitä elollinen luonto kertoo elämän alkuperästä?

Vaikuttaa siltä kuin elämä olisi suunniteltu. Solujen sanotaan olevan elämän rakennuspalikoita. Ne ovat kuin pikkuisia tehtaita, jotka suorittavat tuhansia äärimmäisen mutkikkaita toimintoja ylläpitääkseen ja tuottaakseen elämää. Tällainen hämmästyttävä monimutkaisuus on havaittavissa kaikkialla. Yksi esimerkki tästä on leivinhiiva, joka on yksisoluinen eliö. Ihmissoluun verrattuna hiivasolu voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se on todellisuudessa uskomattoman monimutkainen. Jokaisessa hiivasolussa on hyvin järjestäytynyt tuma, joka sisältää DNA:n. Hiivasolussa on mikroskooppisia koneistoja, jotka lajittelevat, kuljettavat ja muokkaavat molekyylejä, mikä on hiivasolun elämälle välttämätöntä. Kun hiivasolulta loppuu ravinto, käynnistyy mutkikas kemiallinen prosessi, joka hidastaa sen toimintoja. Tämän ansiosta leivinhiiva säilyy elossa, vaikkakin lepotilassa, kunnes sitä tarvitaan uuden taikinan tekemiseen.

Hiivasoluja on tutkittu kymmeniä vuosia, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin ihmisen soluja, mutta vielä on paljon tekemistä. Tekoälyyn erikoistunut professori Ross King Göteborgissa sijaitsevasta Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta sanoo: ”Ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi biologeja tekemään kaikkia niitä kokeita, joita haluaisimme tehdä, jotta ymmärtäisimme edes sen, miten hiiva toimii.”

Mitä sinä ajattelet? Kertooko vaatimattoman hiivasolun ällistyttävä monimutkaisuus suunnittelusta? Olisiko tällainen mestariteos voinut syntyä ilman suunnittelijaa?

Elämää syntyy vain elämästä. DNA koostuu molekyyleistä, joita sanotaan nukleotideiksi. Jokaisessa ihmissolussa on 3,2 miljardia nukleotidia. Nämä yhdisteet ovat tarkassa järjestyksessä, niin että solu pystyy valmistamaan entsyymejä ja proteiineja.

Sen todennäköisyyden, että edes yksinkertaisin nukleotidiketju asettuisi itsestään oikeaan järjestykseen, on laskettu olevan 1:10150 (luvun 1 perässä on 150 nollaa). Toisin sanoen se olisi käytännössä mahdotonta.

Tosiasia on, että mitkään tieteelliset kokeet eivät ole osoittaneet, että elämä voi syntyä itsestään elottomasta aineesta.

Ihmiselämä on ainutlaatuista. Meillä on ominaisuuksia, joiden ansiosta voimme nauttia elämästä aivan eri tavalla kuin mitkään muut elolliset. Ihmisen luovuus, sosiaaliset taidot ja kyky tuntea ovat omaa luokkaansa. Me osaamme nauttia erilaisista mauista, tuoksuista, äänistä ja väreistä sekä siitä, mitä näemme. Me suunnittelemme tulevaisuutta ja haluamme tietää, mikä on elämän tarkoitus.

Mitä sinä ajattelet? Kehittyivätkö nuo ominaisuudet, koska niitä tarvittiin elossa säilymiseksi ja elämän jatkamiseksi? Vai voisivatko ne kertoa siitä, että elämä on lahja rakastavalta Luojalta?