Joissain moraaliin liittyvissä asioissa ihmiset ovat varsin yksimielisiä. Esimerkiksi murha, raiskaus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tuomitaan yleisesti vakavina rikoksina, kun taas oikeudenmukaisuutta, ystävällisyyttä ja empatiaa arvostetaan laajalti. Monien muiden asioiden kohdalla on kuitenkin yleistä ajatella, ettei ole olemassa ehdotonta oikeaa ja väärää, vaan että melkein mikä tahansa näkemys on hyväksyttävä. Näin ajatellaan esimerkiksi seksuaalisuudesta ja lastenkasvatuksesta. Usein ihmiset perustavat mielipiteensä siihen, mikä heistä tuntuu oikealta tai mitä muut ajattelevat asiasta. Ovatko nämä luotettavia keinoja arvojen määrittämiseen?

Ratkaisujamme ohjaa usein se, mitä pidämme oikeana, toisin sanoen kuuntelemme omaatuntoamme eli sisäistä oikean ja väärän tajuamme (Roomalaisille 2:14, 15). Jo lapsesta saakka ihmisillä on kyky erottaa, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei, ja olla pahoillaan, kun he ovat toimineet väärin. Vuosien vieriessä opimme arvoja vanhemmilta, kavereilta, opettajilta, yhteiskunnasta, uskonnosta ja kulttuurista, ja tämä muovaa omaatuntoamme. Kun sitten teemme ratkaisuja, omatuntomme sanoo, ovatko ne linjassa arvojemme kanssa vai eivät.

Sisäinen oikean ja väärän taju voi auttaa meitä olemaan empaattisia, oikeudenmukaisia ja kiitollisia. Se voi myös estää meitä loukkaamasta toisia tai tekemästä asioita, jotka asettaisivat meidät noloon tilanteeseen tai joita joutuisimme katumaan myöhemmin.

Voiko siihen, mikä tuntuu oikealta, aina luottaa? Kun Garrick oli nuori mies, hän päätti elää juuri niin kuin hänestä itsestään tuntui hyvältä. Hän joutui kuitenkin huomaamaan, että seuraukset olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Hän kuvaili elämäntyyliään myöhemmin seuraavasti: ”Se oli synkkää aikaa, johon kuului  löyhä seksuaalimoraali, huumeidenkäyttö, juopottelu ja väkivalta.”

On tavallista, että omien tunteidemme lisäksi toisten mielipiteet vaikuttavat ratkaisuihimme. Voimmekin usein hyötyä toisten kokemuksesta ja näkökulmista. Lisäksi sillä, että otamme huomioon, mitä perheenjäsenemme, ystävämme ja ihmiset yleensä pitävät sopivana, on myönteinen vaikutus maineeseemme.

Voiko toisten mielipiteisiin aina luottaa? Nuorena nainen nimeltä Priscila teki niin kuin muutkin nuoret ja harrasti irtosuhteita. Myöhemmin hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se tehnyt hänestä onnellista. Hän kertoo: ”Kun seurasin toisten esimerkkiä, tein asioita, jotka eivät tuntuneetkaan hyvältä. Päädyin ottamaan turhia ja typeriä riskejä.”

Kun mietimme sitä, mikä on oikein ja mikä väärin, omilla ja toisten mielipiteillä on merkitystä. Toisaalta arvojen perustaminen sille, mikä tuntuu oikealta, ei aina johda parhaaseen lopputulokseen. Emme pysty ottamaan huomioon kaikkia näkökohtia, ja siksi valinnoistamme voi olla haittaa itsellemme tai toisille. (Sananlaskut 14:12.) Ei ole myöskään takeita siitä, että jokin toimintatapa, joka on omasta mielestämme tai toisten mielestä oikea, olisi pitkällä tähtäimellä meille hyväksi. Esimerkiksi jokin asia, jota aiemmin pidettiin vääränä, saattaa nykyään olla yleisesti hyväksytty, kun taas jonkin toisen asian suhteen tilanne voi olla täysin päinvastainen.

Mistä sitten voi saada luotettavaa apua sen tunnistamiseen, mikä on oikein ja mikä väärin? Mitkä voisivat olla sellaisia arvoja, joiden mukaan kannattaa elää ja jotka kestävät ajan kokeen?

Onneksi on olemassa johdonmukaisia moraaliin liittyviä periaatteita, jotka voivat auttaa kaikenlaisia ihmisiä, asuvatpa he missä päin maailmaa tahansa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään sitä, mikä on luotettavin opas oikean ja väärän määrittämiseen.