Miksi on yhä pahuutta?

”JEHOVA [JUMALA] on vanhurskas kaikilla teillään”, sanotaan Raamatussa (Psalmit 145:17; Ilmestys 15:3). Profeetta Mooses kuvaili häntä: ”Täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen”, todetaan Jaakobin kirjeen 5:11:ssä. Pahuus ei siksi mitenkään voi olla lähtöisin Jumalasta.

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaakobin kirje 1:13.) Jehova Jumala ei kiusaa ihmisiä pahalla, eikä hän houkuttele heitä tekemään pahaa. Kenen syytä pahuus ja sen aiheuttamat kärsimykset sitten ovat?

Kenen syytä?

Raamatunkirjoittaja Jaakob osoittaa, että pahuus on osaksi ihmisten syytä, kun hän sanoo: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” (Jaakobin kirje 1:14, 15.) Ihmiset voivat toimia sopimattomien halujensa mukaan. Mietihän myös perisynnin vaikutusta. Synti voi voimistaa vääriä haluja ja saada aikaan paljon pahaa. (Roomalaisille 7:21–23.) Perisynti on tosiaan ”hallinnut kuninkaana” ihmiskuntaa ja saanut ihmiset lankeamaan pahoihin tekoihin, joista aiheutuu suuria kärsimyksiä (Roomalaisille 5:21). Pahoilla ihmisillä voi lisäksi olla huono vaikutus toisiin (Sananlaskut 1:10–16).

Pääsyyllinen pahuuteen on kuitenkin Saatana Panettelija. Hän toi pahuuden maailmaan. Jeesus Kristus nimitti häntä ”paholaiseksi” ja ”maailman [epävanhurskaan ihmisyhteiskunnan] hallitsijaksi”. Saatanan yllytyksestä suurin osa ihmisistä hylkää Jehova Jumalan hyvät tiet. (Matteus 6:13; Johannes 14:30; 1. Johanneksen kirje 2:15–17.) ”Koko maailma on paholaisen vallassa”, sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 5:19:ssä. Saatana  ja hänen enkelinsä ”eksyttävät koko asuttua maata”, mistä on koitunut pelkkää vahinkoa (Ilmestys 12:9, 12). Suurin osa pahuudesta on siis suoranaisesti Saatana Panettelijan syytä.

Saarnaajan kirjan 9:11:ssä paljastetaan vielä yksi syy tuskaan ja kärsimykseen: ”Aika ja sattuma kohtaavat – – kaikkia.” Jeesus Kristus mainitsi erään onnettomuuden, jossa 18 ihmistä sai surmansa, kun torni kaatui heidän päälleen (Luukas 13:4). He joutuivat kärsimään, koska he olivat väärään aikaan väärässä paikassa. Samanlaisia tilanteita sattuu nykyään. Esimerkiksi korkean rakennuksen katolta voi pudota tiili jalankulkijan päälle. Onko se Jumalan syy? Ei, vaan on kyse sattumasta, suunnittelemattomasta tapahtumasta. Samaa voidaan usein sanoa silloin, kun sairaus iskee johonkin perheeseen tai kuoleman odottamaton vierailu jättää jälkeensä orpoja ja leskiä.

Jumala ei siis selvästikään ole vastuussa pahuudesta, eikä hän aiheuta kärsimyksiä. Päinvastoin hänen tarkoituksensa on poistaa pahuus ja sen aiheuttajat (Sananlaskut 2:22). Hän tekee vielä muutakin. Raamattu osoittaa, että Jehovan tarkoitus on ”murskata Panettelijan työt” Kristuksen välityksellä (1. Johanneksen kirje 3:8). Nykyinen asiainjärjestelmä, joka pohjautuu ahneuteen, vihaan ja ilkeyteen, hävitetään iäksi. Jumala jopa ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet” – hän lopettaa kaikki kärsimykset (Ilmestys 21:4). Saatat kuitenkin kysyä, miksi hän ei ole jo tehnyt sitä. Miksi hän on sallinut pahuuden ja kärsimyksen jatkua meidän aikaamme asti? Vastauksen avain löytyy Aadamia ja Eevaa koskevasta Raamatun kertomuksesta.

Tärkeä kysymys herätetään

Etsiessämme syytä siihen, miksi Jumala on sallinut pahuutta meidän aikaamme asti, meidän täytyy palata ihmishistorian alkuun. Silloin herätettiin tärkeä kysymys, joka koski itse Luojaa ja jota ei voitu ratkaista nopeasti tai helposti. Tarkastellaanpa lähemmin noita tapahtumia.

Jehova Jumala loi ensimmäisen miehen ja naisen täydelliseksi ja asetti heidät paratiisiin. He saivat lahjan, joka erotti heidät eläimistä: tahdonvapauden. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15, 19.) Aadam ja Eeva pystyivät oma-aloitteisesti päättämään, että he rakastaisivat, palvelisivat ja tottelisivat Luojaansa. Tai he saattoivat valita riippumattomuuden Jumalasta ja olla tahallaan tottelemattomia hänelle.

Asettamalla Aadamille ja Eevalle yhden rajoituksen tosi Jumala antoi heille tilaisuuden osoittaa rakkautensa häntä kohtaan. Hän sanoi Aadamille: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Jos Aadam ja Eeva haluaisivat pysyä Jumalan suosiossa – mikä hyödyttäisi heitä itseään ja heidän tulevaa perhettään – he eivät saisi syödä tuon yhden puun hedelmää. Mitä he tekisivät?

Raamattu kertoo, mitä tapahtui. Saatana Panettelija lähestyi Eevaa ja kysyi häneltä käärmeen välityksellä: ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?” Kun Eeva toisti Jumalan käskyn, Saatana sanoi hänelle: ”Ette suinkaan kuole. Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” Puu näytti nyt Eevasta niin haluttavalta, että ”hän otti sen hedelmää ja söi sitä”. Kertomus jatkuu: ”Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä.” (1. Mooseksen kirja 3:1–6.) Näin sekä Aadam että Eeva käyttivät väärin tahdonvapauttaan ja tekivät syntiä olemalla tottelemattomia Jumalalle.

 Ymmärrätkö, miten vakavasta asiasta oli kysymys? Panettelija kiisti sen, mitä Jumala oli sanonut Aadamille. Hän antoi ymmärtää, että Aadam ja Eeva eivät tarvitsisi Jehovaa osatakseen päättää, mikä olisi heille hyväksi ja mikä pahaksi. Näin ollen Saatana kyseenalaisti Jehovan oikeuden hallita ihmisiä. Tärkein hänen herättämänsä kysymys koskikin Jehovan suvereeniuden oikeellisuutta. Miten tosi Jumala vastasi haasteeseen?

Tarvittiin aikaa

Jehovalla oli voimaa tuhota nuo kolme kapinallista: Saatana, Aadam ja Eeva. Hän oli ilman muuta heitä vahvempi. Mutta Saatana ei kyseenalaistanutkaan Jumalan voimaa vaan hänen hallitsemisoikeutensa. Kiistakysymys vaikutti kaikkiin luomuksiin, joilla on tahdonvapaus. Heidän piti ymmärtää, että tahdonvapauden lahjaa täytyy käyttää oikein, sopusoinnussa Jumalan asettamien fyysisten, moraalisten ja hengellisten suuntaviivojen kanssa. Muutoin seuraa varmasti vahinkoa, aivan samoin kuin ihminen loukkaantuu vakavasti, jos hän painovoimalaista piittaamatta hyppää korkean rakennuksen katolta (Galatalaisille 6:7, 8). Kaikki älylliset luomukset voisivat hyötyä nähdessään omin silmin, millaista huonoa hedelmää riippumattomuus Jumalasta tuottaisi. Tämä vaati aikaa.

Valaistaanpa erään kuvauksen avulla sitä, että joihinkin kysymyksiin ei voida vastata saman tien. Kuvitellaan, että perheen isä haastaa toisen perheen isän kilpailemaan siitä, kumpi heistä on voimakkaampi. Asia voitaisiin ratkaista nopeasti. Voimaa saatettaisiin mitata nostamalla kiviä. Se miehistä, joka nostaisi painavimman kiven, olisi vahvempi. Mutta oletetaanpa, että haaste koskisikin sitä, kumpi heistä todella rakastaa poikiaan ja tyttäriään, ja sitä, rakastavatko he häntä. Tai entä jos olisikin kysymys siitä, kumpi isistä huolehtii paremmin perheestään? Tällöin eivät riittäisi mitkään voimannäytteet tai pelkät sanat. Nämä kysymykset ratkeaisivat vasta aikaa myöten, kun ihmiset saisivat rauhassa tarkkailla heitä ja tehdä omat päätelmänsä.

Mitä ajan kuluminen on osoittanut?

On kulunut noin 6000 vuotta siitä, kun Saatana kyseenalaisti Jumalan oikeuden hallita. Mitä historia on osoittanut? Mietitäänpä kahta Saatanan syytökseen liittyvää piirrettä. Hän sanoi julkeasti Eevalle: ”Ette suinkaan kuole.” (1. Mooseksen kirja 3:4.) Väittäessään, että Aadam ja Eeva eivät kuolisi, jos he söisivät kiellettyä hedelmää, Saatana todellisuudessa sanoi Jehovaa valehtelijaksi. Todella vakava syytös! Jos Jumala ei ollut rehellinen tässä asiassa, miten häneen voisi luottaa missään muussakaan? Mitä mennyt aika on osoittanut?

Aadamin ja Eevan osaksi tulivat sairaudet, tuskat, ikääntyminen ja lopulta kuolema. Raamatussa kerrotaan: ”Aadamin elinpäiviä kertyi kaikkiaan yhdeksänsataakolmekymmentä vuotta, ja hän kuoli.” (1. Mooseksen kirja 3:19; 5:5.) Tämän murheellisen perinnön Aadam jätti koko ihmiskunnalle (Roomalaisille 5:12). Ajan kuluminen on todistanut, että Saatana on ”valehtelija ja valheen isä” ja Jehova on ”totuuden Jumala” (Johannes 8:44; Psalmit 31:5).

Saatana sanoi Eevalle vielä: ”Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä [kielletystä puusta], teidän silmänne todella avautuvat ja te [sekä Eeva että Aadam] tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” (1. Mooseksen kirja 3:5.) Näin ovelalla tavalla Saatana uskotteli ihmisille, että he voisivat olla itsenäisiä. Hän vihjasi petollisesti, että he tulisivat paremmin toimeen riippumattomina Jumalasta. Onko se pitänyt paikkansa?

Läpi historian valtakuntia on tullut ja mennyt. Ihmiset ovat kokeilleet kaikkia kuviteltavissa olevia hallitusmuotoja. Kerta toisensa  jälkeen ihmissuku on kuitenkin joutunut kokemaan hirvittäviä asioita. ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen”, eräs raamatunkirjoittaja totesi viisaasti noin 3000 vuotta sitten. (Saarnaaja 8:9.) ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen”, kirjoitti profeetta Jeremia (Jeremia 10:23). Tieteen ja tekniikan viimeaikaisista saavutuksista huolimatta nämä sanat pitävät edelleen paikkansa. Ajan kuluminen on vain todistanut ne tosiksi.

Miten sinä toimit?

Aika, jonka Jumala on sallinut kulua, on osoittanut Saatanan olevan väärässä hänen suvereeniutensa oikeellisuutta koskevassa kysymyksessä. Jehova Jumala on kaikkeuden kiistaton Suvereeni. Hänellä on oikeus hallita luomakuntaansa, ja hänen hallitsemistapansa on paras. Jumalan hallinnon alaisuudessa pitkään eläneet taivaalliset luomukset tunnustavat tämän ja julistavat: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” (Ilmestys 4:11.)

Mitä sinä ajattelet tästä Jumalan hallitusvaltaa koskevasta kysymyksestä? Oletko sinäkin sitä mieltä, että Jumala on arvollinen hallitsemaan sinua? Jos olet, sinun täytyy tunnustaa hänen suvereeniutensa toimimalla kaikilla elämän alueilla hänen Sanansa Raamatun suurenmoisten totuuksien ja neuvojen mukaan. ”Jumala on rakkaus”, ja hänen lakinsa ja käskynsä perustuvat rakkauteen, jota hän tuntee luomuksiaan kohtaan (1. Johanneksen kirje 4:8). Jehova ei riistä meiltä mitään hyvää. Voit siksi noudattaa Raamatun kehotusta: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.)

[Kuva s. 7]

Voit asettua Jumalan hallitusvallan puolelle tutkimalla Raamattua ja noudattamalla sen ohjeita elämässäsi.

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

© Jeroen Oerlemans/Panos Pictures