1, 2. a) Mihin ”kunniaksi” tai ”kirkkaudeksi” käännetty heprean sana viittaa? b) Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

MITÄ tulee mieleesi, kun kuulet puhuttavan ”kunniasta”? Yhdistätkö sen Daavidin sanoihin, joiden mukaan ”taivaat julistavat Jumalan kunniaa”? (Ps. 19:1.) Tai ajatteletko ylistystä ja kiitosta, jota ihmisille annetaan heidän poikkeuksellisen rikkautensa, viisautensa tai saavutustensa vuoksi? Raamatussa ”kunniaksi” tai ”kirkkaudeksi” käännetty heprean sana välittää ajatuksen painavuudesta. Muinaisina aikoina käytettiin rahana jalometalleja, ja mitä painavampi raha oli, sitä suurempi oli sen arvo. Niinpä tuota heprean sanaa alettiin käyttää kuvaannollisessa merkityksessä jostakin, mikä on kallisarvoista, suurenmoista tai vaikuttavaa.

² Jonkun toisen ihmisen voima, asema tai maine saattaa tehdä vaikutuksen meihin. Mutta mitä Jumala edellyttää ihmisiltä, joille hän suo kunniaa? Esimerkiksi Sananlaskujen 22:4:ssä todetaan: ”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä.” Opetuslapsi Jaakob puolestaan kirjoitti: ”Nöyrtykää Jehovan silmissä, niin hän korottaa teidät.” (Jaak. 4:10.) Mitä on se kunnia, jota Jehova suo ihmisille? Mikä saattaisi estää meitä hankkimasta sitä? Entä miten voimme auttaa toisia saamaan tätä kunniaa?

3–5. Millaiseen kunniaan Jehova johdattaa meidät?

³ Psalmista ilmaisi luottamuksensa siihen, että Jehova tarttuisi hänen oikeaan käteensä ja johdattaisi hänet kunniaan. (Lue psalmi 73:23, 24.) Millä tavoin Jehova suo nöyrille palvelijoilleen kunniaa ja kirkkautta? Muun muassa auttamalla heitä ymmärtämään hänen tahtonsa (1. Kor. 2:7). Lisäksi hän antaa niiden, jotka kuuntelevat hänen sanaansa ja tottelevat häntä, nauttia läheisestä suhteesta häneen (Jaak. 4:8).

 ⁴ Jehova uskoo palvelijoilleen myös kunniakkaan tehtävän saarnata hyvää uutista (2. Kor. 4:1, 7). Niille, jotka käyttävät tätä palvelusaarretta Jehovan ylistykseksi ja toisten hyödyksi, hän lupaa: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat.” (1. Sam. 2:30.) Tällaiset ihmiset saavat hyvän nimen Jumalan edessä, ja todennäköisesti toiset seurakunnan jäsenet puhuvat heistä hyvää (Sananl. 11:16; 22:1).

⁵ Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka ”panevat toivonsa Jehovaan ja noudattavat hänen tietään”? Heille luvataan: ”Hän [Jehova] korottaa sinut ottamaan maan haltuusi. Kun jumalattomat karsitaan pois, sinä näet sen.” (Ps. 37:34.) Jumalan palvelijoilla on odotteenaan saada kunnia vailla vertaa: ikuinen elämä (Ps. 37:29).

6, 7. Miksi monet eivät halunneet uskoa Jeesuksen olevan Messias?

⁶ Mikä voisi estää meitä saamasta kunniaa, jota Jehova tahtoo meille antaa? Saattaisimme esimerkiksi panna liikaa painoa niiden mielipiteille, joilla ei ole hyvää suhdetta Jumalaan. Apostoli Johannes kirjoitti joistakin Jeesuksen päivien vallanpitäjistä: ”Monet hallitusmiehistäkin todella uskoivat häneen [Jeesukseen], mutta fariseusten takia he eivät tunnustaneet häntä, jottei heitä olisi erotettu synagogasta; sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin itse Jumalan kunniaa.” (Joh. 12:42, 43.) Noiden hallitusmiesten ei olisi kannattanut pitää fariseusten mielipiteitä näin suuressa arvossa.

⁷ Sananpalveluksensa aiemmassa vaiheessa Jeesus oli selvästi osoittanut, miksi monet eivät ottaisi häntä vastaan ja uskoisi häneen. (Lue Johanneksen 5:39–44.) Israelin kansa oli satoja vuosia odottanut Messiaan tuloa. Kun Jeesus aloitti opetustyönsä, jotkut ehkä ymmärsivät Danielin profetian perusteella, että Kristuksen ilmaantumisen määräaika oli tullut. Joitakin kuukausia aikaisemmin Johannes Kastajan alkaessa saarnata monet pohtivat: ”Voisikohan hän olla Kristus?” (Luuk. 3:15.) Nyt kauan odotettu Messias opetti heidän keskuudessaan. Mutta lainoppineet eivät uskoneet häneen. Jeesus ilmaisi syyn kysyessään heiltä: ”Kuinka te voitte uskoa, kun otatte vastaan kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta?”

8, 9. Havainnollista sitä, miten ihmisiltä saatava kunnia saattaa hämärtää näkemyksemme Jumalalta tulevasta kunniasta.

⁸ Ymmärtääksemme paremmin, miten ihmisiltä saatava kunnia saattaa hämärtää näkemyksemme Jumalalta tulevasta kunniasta, voisimme verrata kunniaa valoon. Maailmankaikkeudessa on valoa ylenpalttisen runsaasti. Ehkä muistat pilvettömän yön, jona olet katsellut taivaalle ja nähnyt tuhansittain tähtiä. ”Tähtien kirkkaus” herättää kunnioittavaa pelkoa (1. Kor. 15:40, 41). Mutta miltä sama tähtitaivas näyttää, kun sitä katselee hyvin valaistulta kaupungin kadulta? Kaupungin valojen vuoksi on lähes mahdotonta nähdä kaukaisista tähdistä säteilevää valoa. Johtuuko tämä siitä, että kaduilta, taloista ja stadioneilta heijastuvat valot ovat kirkkaampia ja kauniimpia kuin tähtien valo? Ei, vaan syy on siinä, että kaupungin valot ovat lähempänä ja häiritsevät Jehovan luomakunnasta tulevaa valoa. Voidaksemme nauttia yötaivaan ihmeistä meidän täytyy jotenkin hankkiutua eroon häiritsevästä keinovalosta.

⁹ Vastaavasti jos vääränlainen kunnia olisi liian lähellä sydäntämme, se voisi estää meitä arvostamasta ja tavoittelemasta kestävää kunniaa, jota Jehova tahtoo meille suoda. Huoli tuttavien tai  perheenjäsenten suhtautumisesta estää monia omaksumasta Valtakunnan sanomaa. Mutta voisiko halu saada kunniaa ihmisiltä vaikuttaa jopa Jumalan vihkiytyneisiin palvelijoihin? Oletetaanpa, että nuori mies saa tehtäväkseen saarnata alueella, jossa monet tuntevat hänet mutta eivät vielä tiedä hänen olevan Jehovan todistaja. Saako pelko hänet vetäytymään tehtävän suorittamisesta? Ehkä jotakuta pilkataan, koska hän pyrkii saavuttamaan teokraattisia tavoitteita. Antaako hän niiden, joilla ei ole selvää hengellistä näkemystä, vaikuttaa valintoihinsa? Tai kenties joku kristitty on syyllistynyt vakavaan syntiin. Salaako hän väärintekonsa, koska pelkää menettävänsä asemansa seurakunnassa tai ei halua tuottaa pettymystä sukulaisilleen ja ystävilleen? Jos tällainen kristitty pitää tärkeimpänä suhdettaan Jehovaan, hän ”kutsuu luokseen seurakunnan vanhimmat” ja etsii heiltä apua. (Lue Jaakobin kirjeen 5:14–16.)

10. a) Miten liiallinen huoli siitä, mitä toiset meistä ajattelevat, saattaisi sumentaa arvostelukykymme? b) Mistä voimme olla varmoja, jos toimimme nöyrästi?

¹⁰ Ehkä olemme edistymässä kohti kristillistä kypsyyttä, mutta joku toinen uskova antaa meille neuvoja. Hänen rehelliset havaintonsa voivat olla hyödyksi, ellei ylpeys, halu pelastaa kasvomme tai houkutus puolustella menettelyämme saa meitä torjumaan niitä. Tai kuvitellaanpa, että työskentelet uskonveljesi kanssa jonkin hankkeen hyväksi. Häiritseekö yhteistyötänne huoli siitä, kuka saa kiitoksen hyvistä ideoistasi ja kovasta työstäsi? Jos joskus kohtaat jonkin näistä tilanteista, voit olla varma siitä, että ”nöyrähenkinen hankkii kunniaa” (Sananl. 29:23).

11. Miten meidän tulisi sisimmässämme suhtautua kiitokseen ja miksi?

¹¹ Valvojien ja niiden, jotka ”tavoittelevat” valvojan virkaa, on varottava etsimästä ylistystä ihmisiltä (1. Tim. 3:1; 1. Tess. 2:6). Miten veljen tulisi reagoida saadessaan vilpitöntä kiitosta hyvin tehdyn työn johdosta? Hän ei tietenkään ”pystytä itselleen muistomerkkiä”, kuten Saul teki (1. Sam. 15:12). Mutta tunnustaako hän auliisti, että hänen oli mahdollista onnistua vain Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden johdosta ja että hänen tuleva menestyksensä riippuu Jumalan siunauksesta ja avusta? (1. Piet. 4:11.) Se miten sisimmässämme suhtaudumme kiitokseen, paljastaa, millaista kunniaa etsimme (Sananl. 27:21).

12. Mikä esti joitakin juutalaisia kuuntelemasta Jeesusta?

¹² Myös omat halumme saattaisivat estää meitä hankkimasta kunniaa Jumalalta. Väärien halujen vuoksi emme ehkä halua kuulla totuutta. (Lue Johanneksen 8:43–47.) Jeesus sanoi joillekin juutalaisille, etteivät he kuunnelleet hänen sanomaansa, koska he tahtoivat tehdä isänsä, Saatana Panettelijan, halujen mukaan.

13, 14. a) Mitä tutkijat ovat saaneet selville aivoistamme ja ihmisten puheesta? b) Mikä ratkaisee sen, ketä kuuntelemme?

¹³ Joskus kuulemme vain sen, mitä haluamme kuulla (2. Piet. 3:5). Jehova on suunnitellut meidät niin, että voimme jättää huomiotta ei-toivottuja ääniä. Mietihän hetki sitä, miten monta erilaista ääntä parhaillaan kuulet. Todennäköisesti useat niistä jäivät sinulta hetki sitten huomaamatta. Aivojesi limbinen järjestelmä auttoi sinua keskittymään vain yhteen asiaan, vaikka sinulla kaiken aikaa olikin kyky kuulla monenlaisia ääniä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että usean ihmisen samanaikaisen puheen kuunteleminen on aivoille vaikeampaa. Toisin sanoen kahden ihmisen puhuessa yhtä aikaa sinun on valittava, kumman  ääneen keskityt. Valintasi riippuu siitä, kumpaa haluat kuunnella. Juutalaiset tahtoivat tehdä isänsä Saatanan halujen mukaan, ja siksi he eivät kuunnelleet Jeesusta.

¹⁴ Korviimme kantautuu kutsuhuutoja, joista jotkut tulevat viisauden ja jotkut yksinkertaisuuden ”talosta” (Sananl. 9:1–5, 13–17). Sekä viisaus että yksinkertaisuus ikään kuin huutavat meille, ja meidän on tehtävä valinta. Kenen kutsun otamme vastaan? Vastaus riippuu siitä, kenen tahdon haluamme tehdä. Jeesuksen lampaat kuuntelevat hänen ääntään ja seuraavat häntä (Joh. 10:16, 27). He ovat ”totuuden puolella” (Joh. 18:37). He ”eivät tunne vieraiden ääntä” (Joh. 10:5). Tällaiset nöyrät ihmiset hankkivat kunniaa Jumalalta (Sananl. 3:13, 16; 8:1, 18).

15. Missä mielessä Paavalin ahdistukset merkitsivät toisille ”kirkkautta”?

¹⁵ Kestävyytemme Jehovan tahdon tekemisessä auttaa toisia hankkimaan kunniaa tai kirkkautta. Paavali kirjoitti Efesoksen seurakunnalle: ”Pyydän, ettette lannistu näiden ahdistusten vuoksi, jotka minulla on teidän puolestanne, sillä nämä merkitsevät teille kirkkautta.” (Ef. 3:13.) Missä mielessä Paavalin ahdistukset merkitsivät efesolaisille ”kirkkautta”? Paavalin halukkuus palvella efesolaisia koettelemuksista huolimatta todisti heille, että kristittynä toimiminen oli arvokkain mahdollinen etuoikeus. Jos Paavali olisi ahdistuksen alaisena luovuttanut, hän olisi antanut veljiensä ymmärtää, etteivät heidän suhteensa Jehovaan, sananpalveluksensa ja toivonsa olleet tärkeitä. Kestävyydellään Paavali ilmaisi, että Kristuksen opetuslapseus on minkä tahansa uhrausten arvoinen.

16. Millaista ahdistusta Paavali koki Lystrassa?

¹⁶ Paavalin palavalla innolla ja kestävyydellä oli totisesti vaikutusta toisiin. Apostolien tekojen 14:19, 20 kertoo: ”Antiokiasta ja Ikonionista saapui juutalaisia, ja he taivuttivat ihmisjoukot, ja he kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet [Lystran] kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat hänen kuolleen. Mutta kun opetuslapset ympäröivät hänet, hän nousi ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.” Kuvittelehan, millaista olisi yhtenä päivänä melkein kuolla pahoinpitelyyn ja seuraavana päivänä taittaa sadan kilometrin matka ilman nykyaikaisia kulkuvälineitä!

17, 18. a) Miten Timoteus ehkä sai tietää kärsimyksistä, joita Paavali koki Lystrassa? b) Millä tavoin Paavalin kestävyys vaikutti Timoteukseen?

¹⁷ Oliko Timoteus yksi niistä opetuslapsista, jotka kerääntyivät auttamaan  Paavalia? Apostolien tekojen kirja ei sano sitä suoraan, mutta se on mahdollista. Paavali totesi toisessa kirjeessään Timoteukselle: ”Sinä olet läheisesti seurannut minun opetustani, elämänkulkuani, – – sellaista, mitä minulle tapahtui Antiokiassa [kaupungista karkottaminen], Ikonionissa [yritys kivittää], Lystrassa [kivittäminen], sellaisia vainoja, joita olen kestänyt, ja kuitenkin Herra vapautti minut niistä kaikista.” (2. Tim. 3:10, 11; Apt. 13:50; 14:5, 19.)

¹⁸ Timoteus oli ”läheisesti seurannut” noita tapahtumia ja oli hyvin selvillä Paavalin kestävyydestä. Tämä teki Timoteukseen syvän vaikutuksen. Kun Paavali vieraili Lystrassa, hän havaitsi Timoteuksen olevan esimerkillinen kristitty, ”josta Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” (Apt. 16:1, 2). Aikanaan Timoteus pätevöityi huolehtimaan vastuullisista tehtävistä (Fil. 2:19, 20; 1. Tim. 1:3).

19. Miten kestävyytemme saattaa vaikuttaa toisiin?

¹⁹ Meidänkin kestävyytemme Jumalan tahdon tekemisessä saattaa vaikuttaa toisiin, erityisesti nuoriin, joista monet varttuvat hyvin kallisarvoisiksi Jumalan palvelijoiksi. Meitä tarkkailemalla nuoret opetuslapset voivat oppia puhumaan ihmisille taitavammin kenttäpalveluksessa. Heitä hyödyttää myös sen näkeminen, miten selviydymme elämän koettelevista tilanteista. Paavali ”kesti edelleenkin kaiken”, jotta uskollisina pysyvät saisivat ”pelastuksen – – ikuisen kirkkauden ohella” (2. Tim. 2:10).

20. Miksi meidän tulisi jatkuvasti etsiä Jumalalta tulevaa kunniaa?

²⁰ Meillä on siis hyvät syyt jatkuvasti ”etsiä sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta” (Joh. 5:44; 7:18). Jehova antaa ”ikuisen elämän niille, jotka kestämällä hyvässä työssä etsivät kirkkautta ja kunniaa”. (Lue Roomalaiskirjeen 2:6, 7.) Lisäksi se, että ”kestämme hyvässä työssä”, kannustaa toisia pysymään lujina heidän ikuiseksi hyödykseen. Älä siksi anna minkään estää sinua hankkimasta Jumalalta tulevaa kunniaa.