Lähesty Jumalaa

Isättömien poikien Isä

2. Mooseksen kirja 22:22–24

”ISÄTTÖMIEN poikien isä – – on Jumala pyhässä asunnossaan.” (Psalmit 68:5.) Nämä henkeytetyt sanat kertovat jotakin koskettavaa Jehova Jumalasta: hän tajuaa herkästi vähäosaisten tarpeet. Hänen huolensa orvoksi jääneistä lapsista käy selvästi ilmi Laista, jonka hän antoi Israelille. Luodaanpa silmäys 2. Mooseksen kirjan 22:22–24:ään, jossa ilmaus ”isätön poika” * esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran.

Jumala varoitti: ”Ketään – – isätöntä poikaa ette saa ahdistaa.” (Jae 22.) Tämä ei ollut pelkkä vetoomus sen puolesta, että kansa osoittaisi ihmisystävällisyyttä, vaan kyseessä oli Jumalan käsky. Lapsi joka menetti isänsä – ja näin ollen suojelijansa ja elättäjänsä – oli haavoittuva. Kukaan ei saanut ”ahdistaa” tällaista lasta millään tavoin. Joissakin muissa raamatunkäännöksissä sana ”ahdistaa” on käännetty vastineilla ”sortaa” ja ”kohdella huonosti”. Vääryyden tekeminen isättömälle lapselle oli Jumalan silmissä vakava asia. Kuinka vakava?

Laissa jatkettiin: ”Jos ahdistamalla ahdistat häntä, niin minä, jos hän vain huutaa minun puoleeni, kuulen kyllä hänen huutonsa.” (Jae 23.) Puhuttelu vaihtuu jakeen 22 monikollisesta te-muodosta jakeen 23 yksikölliseen sinä-muotoon. Niin yksilöt kuin koko kansakin olivat velvollisia noudattamaan tätä Jumalan käskyä. Jehova tarkkaili kansaansa. Hän kallisti korvansa isättömien poikien puoleen ja oli aina valmis vastaamaan heidän avunhuutoihinsa. (Psalmit 10:14; Sananlaskut 23:10, 11.)

Mitä sitten tapahtuisi, jos joku tekisi vääryyttä isättömälle pojalle, niin että tämä huutaisi apua Jumalalta? ”Suuttumukseni on syttyvä”, sanoi Jehova, ”ja minä tapan teidät miekalla.” (Jae 24.) Erään raamatunselitysteoksen mukaan virkkeen alkuosa ”merkitsee kirjaimellisesti ’ja nenäni kuumenee’, mikä on voimakasta suuttumusta kuvaava idiomi”. Huomaa, että Jehova ei jättänyt israelilaistuomarien tehtäväksi valvoa, että tätä lakia noudatettiin. Hän itse panisi täytäntöön tuomion jokaiselle, joka käyttäisi hyväkseen puolustuskyvytöntä lasta. (5. Mooseksen kirja 10:17, 18.)

Jehova ei ole muuttunut (Malakia 3:6). Hän tuntee syvää myötätuntoa sellaisia lapsia kohtaan, jotka ovat menettäneet joko jommankumman tai molemmat vanhempansa (Jaakobin kirje 1:27). On aivan varmaa, että isättömien poikien Isän vanhurskas suuttumus syttyy, jos viattomia lapsia sorretaan. Ne jotka yrittävät käyttää hyväkseen haavoittuvaa lasta, eivät pääse pakoon ”Jehovan suuttumuksen hehkua” (Sefanja 2:2). Tällaiset jumalattomat ihmiset saavat kokea, että ”on pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin” (Heprealaisille 10:31).

[Alaviite]