Tiesitkö?

Miksi Jeesus käytti ilmausta ”Abba, Isä” rukoillessaan Jehovaa?

Arameankielinen sana ʼab·baʼʹ voi tarkoittaa jotakin tiettyä isää tai ilmausta ’oi isä’. Se esiintyy Raamatussa kolme kertaa ja sisältyy aina rukoukseen, jossa sillä viitataan taivaalliseen Isään, Jehovaan. Millainen merkitys tällä sanalla on?

Teoksessa The International Standard Bible Encyclopedia kerrotaan: ”Jeesuksen ajan puhekielessä ʼabbāʼ oli pääasiassa lasten isästään käyttämä tuttavallinen ja kunnioittava ilmaus.” Se oli kiintymystä ilmaiseva puhuttelumuoto ja ensimmäisiä sanoja, jotka lapsi oppi. Jeesus käytti tätä ilmausta esittäessään Isälleen erityisen hartaan pyynnön. Getsemanen puutarhassa vain joitakin tunteja ennen kuolemaansa Jeesus puhutteli Jehovaa rukouksessa sanoilla ”Abba, Isä”. (Markus 14:36.)

”Jumalan puhutteleminen sanalla ʼabbāʼ on äärimmäisen harvinaista kreikkalais-roomalaisen ajan juutalaisessa kirjallisuudessa, epäilemättä siksi, että tämän tuttavallisen sanan käyttöä Jumalasta olisi pidetty epäkunnioittavana”, edellä mainittu teos jatkaa. Kuitenkin ”se että Jeesus käytti – – tätä sanaa rukoillessaan, todistaa epäsuorasti oikeaksi Hänen poikkeuksellisen väitteensä, jonka mukaan Hänellä oli läheinen suhde Jumalaan”. Kaksi muuta kohtaa, joissa ”Abba” esiintyy Raamatussa – molemmat apostoli Paavalin kirjoituksissa – antavat ymmärtää, että myös ensimmäisen vuosisadan kristityt käyttivät sitä rukouksissaan (Roomalaisille 8:15; Galatalaisille 4:6).

Miksi osa Raamatusta kirjoitettiin kreikaksi?

Apostoli Paavali mainitsi, että ”Jumalan pyhät julistukset” uskottiin juutalaisille (Roomalaisille 3:1, 2). Siksi Raamatun ensimmäinen osa kirjoitettiin pääosin hepreaksi, juutalaisten kielellä. Jälkimmäinen osa, kristilliset kirjoitukset, kirjoitettiin kuitenkin kreikaksi. * Miksi?

Aleksanteri Suuren palveluksessa olevat sotilaat puhuivat 300-luvulla eaa. useita klassisen kreikan murteita, jotka olivat jo sekoittumassa yleis- eli koineekreikaksi. Aleksanterin valloitukset myötävaikuttivat siihen, että koineesta tuli aikansa kansainvälinen kieli. Juutalaiset olivat Aleksanterin päiviin mennessä hajaantuneet laajalle alueelle. Monet eivät koskaan palanneet Palestiinaan Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, joka oli päättynyt satoja vuosia aiemmin. Siksi monet juutalaiset menettivät lopulta heprean kielen taitonsa ja alkoivat puhua kreikkaa (Apostolien teot 6:1). Heidän hyödykseen Raamatun heprealaisista kirjoituksista valmistettiin koineekreikkalainen käännös, Septuaginta.

Eräässä Raamatun sanakirjassa todetaan, että millään muulla kielellä ei ollut ”kreikan rikkautta, joustavuutta ja universaalia ja kansainvälistä luonnetta”. Sen kielioppi oli yksityiskohtainen, sanasto oli laaja ja tarkkarajainen, ja verbit ilmaisivat osuvasti hienoja merkitysvivahteita. Kreikka oli tosiaan ”laajalti käytössä oleva kommunikaation ja tunnetuksi tekemisen kieli – juuri sellainen kieli, jota kristillisyys tarvitsi”. (Dictionnaire de la Bible.) Näin ollen kristillinen sanoma kirjoitettiin kreikaksi hyvällä syyllä.

[Alaviite]

[Kuva s. 13]

Katkelma kreikankielisestä Septuaginta-käsikirjoituksesta

[Lähdemerkintä]

Courtesy of Israel Antiquities Authority