ONKO sinulla murrosikäinen poika tai tytär? Jos on, saat todistaa yhtä lapsesi kasvun kiehtovimmista vaiheista. Toisaalta se voi olla myös yksi hermoja raastavimmista. Kuulostavatko seuraavat tilanteet tutuilta?

• Nuorempana poikasi oli kuin vene, joka oli sidottu laituriin – sinuun. Nyt teini-ikäisenä hän kiskoo köyttä innokkaana pääsemään vesille, ja sinä saat sellaisen käsityksen, ettei sinua olla ottamassa kyytiin.

• Lapsena tyttäresi kertoi sinulle kaiken. Nyt teini-ikäisenä hänellä on oma ”kaverikerhonsa”, ja sinusta tuntuu, ettei sinulle ole myönnetty jäsenyyttä.

Jos jotain tällaista tapahtuu teidän perheessänne, älä päättele hätäisesti, että lapsestasi on tulossa parantumaton kapinallinen. Mitä sitten on tekeillä? Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen luodaanpa silmäys siihen merkittävään osaan, joka murrosiällä on lapsen kehityksessä.

Syntymänsä jälkeen lapsi kokee kaiken ensimmäistä kertaa: ottaa ensimmäisen askeleen, sanoo ensimmäisen sanan, on ensimmäistä päivää koulussa ja niin edelleen. Vanhemmat iloitsevat, kun heidän lapsensa saavuttaa jonkin merkkipaalun. Se kertoo, että lapsi kasvaa, kuten he toivovatkin.

Myös murrosikä on eräänlainen merkkipaalu. Tosin kaikki vanhemmat eivät ole sen saavuttamisesta kovin innoissaan – ymmärrettävistä syistä. Kukapa isä tai äiti haluaisi nähdä kiltin lapsen muuttuvan oikuttelevaksi teiniksi. Murrosikä on kuitenkin välttämätön osa kasvua. Millä tavoin?

Raamattu sanoo, että aikanaan ”mies jättää isänsä ja äitinsä” (1. Mooseksen kirja 2:24). Murrosiän tärkeä tehtävä on valmistaa poikaasi tai tytärtäsi tuohon katkeransuloiseen päivään. Tuolloin lapsesi pitäisi pystyä sanomaan apostoli Paavalin tavoin: ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi, mutta nyt kun olen tullut mieheksi, olen pannut pois lapsen ominaispiirteet.” (1. Korinttilaisille 13:11.)

Juuri näin poikasi tai tyttäresi tekee teinivuosinaan: hän luopuu lapsen ominaispiirteistä ja opettelee vastuuntuntoiseksi nuoreksi aikuiseksi, joka on riittävän varma ja kypsä  lähteäkseen pois kotoa. Eräs käsikirja kuvaileekin murrosikää riipaisevasti ”pitkiksi jäähyväisiksi”.

Tällä hetkellä ajatus ”pienen” poikasi tai tyttäresi itsenäistymisestä voi tosin herättää epäilyksiä. Saatat miettiä:

• ”Jos poikani ei ole riittävän vastuuntuntoinen pitääkseen huoneensa siistinä, miten hän pystyy huolehtimaan kokonaisesta asunnosta?”

• ”Jos tyttäreeni ei voi luottaa sitä vertaa, että hän noudattaisi kotiintuloaikoja, miten hän kykenee tulevaisuudessa pitämään työpaikkansa?”

Jos painiskelet tällaisten huolenaiheiden kanssa, niin muista, että itsenäistyminen ei ole ovi, josta lapsi vain astuu sisään, vaan se on tie, jota hän lähtee kulkemaan – ja perille pääseminen vie vuosia. Toistaiseksi olet ehkä pannut merkille, että ”tyhmyys on kietoutunut pojan [tai tytön] sydämeen” (Sananlaskut 22:15).

Oikeanlaisella opastuksella lapsestasi kuitenkin todennäköisesti kasvaa teinivuosinaan vastuuntuntoinen nuori aikuinen, jonka ”havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14).

Valmistaaksesi murrosikäistä lastasi aikuisuuteen sinun täytyy auttaa häntä kehittämään ”järjenkykyjään”, jotta hän pystyisi aikanaan tekemään viisaita ratkaisuja itsenäisesti (Roomalaisille 12:1, 2). Seuraavat Raamatun periaatteet auttavat sinua tässä.

Filippiläisille 4:5: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi.” Nuori esittää pyynnön, joka koskee vaikkapa kotiintuloajan siirtämistä myöhemmäksi. Tyrmäät sen suoralta kädeltä. Nuori valittaa: ”Kohtelet minua kuin lasta!” Ennen kuin vastaat: ”Älä sitten käyttäydy noin lapsellisesti”, pysähdy ajattelemaan hetkeksi. Teini-ikäiset haluavat usein enemmän vapautta kuin osaavat käyttää viisaasti, mutta vanhemmilla saattaa olla taipumus antaa heille vähemmän vapautta kuin olisi mahdollista. Pystyisitkö sinä tekemään myönnytyksiä aika ajoin? Entä jos ainakin harkitsisit teini-ikäisen lapsesi näkökulmaa?

Kolossalaisille 3:21: ”Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” (Vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jotkut vanhemmat yrittävät kontrolloida nuoren jokaista liikettä. Pitääkseen hänet ruodussa he miltei lukitsevat hänet kotiin. He valitsevat hänen ystävänsä ja salakuuntelevat puheluita. Tällaisista menetelmistä voi kuitenkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kahlehtiminen saattaa vain herättää halun paeta; kavereiden jatkuva kritisoiminen voi vain lisätä heidän vetovoimaansa; salakuunteleminen voi kannustaa etsimään uusia keinoja kommunikoida kavereiden kanssa selkäsi takana. Saattaa käydä niin, että mitä tiukemman otteen yrität saada, sitä huonommin nuori pysyy siinä. Mietihän: jos teini-ikäinen poikasi tai tyttäresi ei opi tekemään ratkaisuja asuessaan kotona, miten hän osaa tehdä niitä lähdettyään pois?

 Efesolaisille 6:4: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” Sana ”mielenohjaus” ei viittaa vain tosiasioiden opettamiseen. Se välittää ajatuksen lapsen moraalitajuun vetoamisesta tavalla, joka vaikuttaa hänen tekoihinsa. Tämä on erityisen tärkeää, kun lapsi tulee murrosikään. Isä nimeltä Andre toteaa: ”Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän täytyy omaa lähestymistapaa muuttaa ja vedota järkeen.” (2. Timoteukselle 3:14.)

Galatalaisille 6:7: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Lasta voidaan opettaa rankaisemalla, esimerkiksi käskemällä häntä pysymään huoneessaan tai kieltämällä häneltä jokin mielipuuha. Nuoren kanssa on parempi pohtia asioita seurausten valossa (Sananlaskut 6:27).

Vanhempana luultavasti toivot, että lapsesi murrosikä olisi kuin kiitotie, jolla hän saisi nopeasti ja vaivattomasti ilmaa siipiensä alle matkalla kohti aikuisuutta. Nuorten nousukiito on kuitenkaan harvoin kovin tasainen. Kaikesta huolimatta lapsesi murrosikä tarjoaa sinulle loistavan tilaisuuden ”valmentaa poika tiensä suuntaan” (Sananlaskut 22:6). Raamatun periaatteet ovat vankka perusta, jolle perheenne onnellisuus voi rakentua.