”Jumalan äidin kunnioittaminen sai lisäpontta, – – kun joukoittain pakanoita virtasi kirkkoon. – – Niiden [kristillisyyteen käännytettyjen pakanakansojen] jumalanpelkoa ja uskonnollista tietoisuutta oli vuosituhansien ajan muovannut ’suuri äiti’ -jumalattaren ja ’jumalallisen neitsyen’ palvonta.” (The New Encyclopædia Britannica, 1988, 16. osa, s. 326, 327.)

”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi – – lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luukas 1:31–35, Kirkkoraamattu 1992; kursivointi meidän.)

Edellä lainatussa raamatunkohdassa osoitetaan selvästi, että Maria oli ”Jumalan Pojan” äiti – ei itse Jumalan äiti. Olisiko hän voinut kantaa kohdussaan Persoonaa, joka ”ei voi mahtua” edes ”taivasten taivaaseen”? (1. Kuninkaiden kirja 8:27.) Maria ei koskaan väittänyt niin. Hänen henkilöllisyyttään koskeva sekaannus on syntynyt kolminaisuusopin vuoksi. Marian palvonta sai alkusysäyksen Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431, kun siellä julistettiin, että Maria on Theotokos (kreikkalainen sana, joka tarkoittaa ’Jumalan synnyttäjää’) eli ”Jumalan äiti”. Efesoksen kaupunki, jossa tuo kirkolliskokous pidettiin, oli satojen vuosien ajan ollut epäjumalanpalveluksen keskus, ja siellä palvottiin hedelmällisyyden jumalatarta Artemista.

Niinpä monet ”taivaasta pudonneen” Artemiin kuvan palvontaan liittyvät piirteet, kuten kulkueet, sulautettiin Marian palvontaan (Apostolien teot 19:35). Kristilliseen oppiin pujahti myös Mariaa ja muita esittävien kuvien käyttö palvonnassa.

Vertaa seuraaviin Raamatun jakeisiin: Matteus 13:53–56; Markus 3:31–35; Luukas 11:27, 28.