Kuvittelehan isää juttelemassa seitsenvuotiaan poikansa kanssa. Isä sanoo: ”Kauan sitten Jumala loi maan ja kaiken, mitä siinä on, ja hän loi auringon, kuun ja tähdet.” Poika miettii hetken ja kysyy sitten: ”Isä, kuka loi Jumalan?”

”Kukaan ei ole luonut Jumalaa”, isä vastaa. ”Hän on aina ollut olemassa.” Tämä yksinkertainen selitys riittää pojalle sillä kertaa. Mutta kun hän kasvaa, kysymys vaivaa edelleen hänen mieltään. Hänen on vaikea ymmärtää, että jollakulla ei olisi alkua. Maailmankaikkeudellakin on alku. Mistä Jumala sitten tuli?

Miten Raamattu vastaa tähän kysymykseen? Oikeastaan paljolti samaan tapaan kuin edellä mainittu isä. Mooses kirjoitti: ”Oi Jehova, – – ennen kuin vuoret syntyivät tai sinä ryhdyit ikään kuin synnytyspoltoin tuomaan esiin maata ja sen tuottoisaa osaa, niin, ajan hämärästä ajan hämärään asti [”iankaikkisesta iankaikkiseen”, Kirkkoraamattu 1938] sinä olet Jumala.” (Psalmit 90:1, 2.) Profeetta Jesaja huudahti: ”Etkö ole tullut tietämään tai etkö ole kuullut? Jehova, maan äärten Luoja, on Jumala ajan hämärään asti [”on ikuinen Jumala”, Kirkkoraamattu 1992].” (Jesaja 40:28.) Samoin Juudaksen kirjeessä viitataan siihen, että Jumala on ollut olemassa ”koko menneen ikuisuuden” (Juudaksen kirje 25).

Nämä raamatunkohdat osoittavat, että Jumala on ”ikuisuuden Kuningas”, kuten apostoli Paavali häntä kuvailee (1. Timoteukselle 1:17). Tämä merkitsee sitä, että Jumala on aina ollut olemassa, katsoimmepa kuinka kauas menneisyyteen tahansa. Hän tulee aina olemaan olemassa myös tulevaisuudessa. (Ilmestys 1:8.) Kaikkivaltiaaseen liitetään siis erottamattomasti ikuinen olemassaolo.

Miksi tällainen ajatus tuntuu meistä vaikealta? Meillä on lyhyen elinikämme vuoksi tyystin erilainen aikakäsitys kuin Jehovalla. Koska Jumala on ikuinen, tuhat vuotta on hänelle kuin yksi päivä (2. Pietarin kirje 3:8). Voisiko heinäsirkka, joka elää aikuisena vain viitisenkymmentä päivää, ymmärtää ihmisen 70–80 vuoden elinikää? Tuskin. Raamatun mukaan me olemme Suureen Luojaamme verrattuna kuin heinäsirkkoja. Myös ajattelukykymme on hänen mielensä rinnalla mitättömän vähäinen. (Jesaja 40:22; 55:8, 9.) Ei siksi ole yllättävää, ettemme voi täysin ymmärtää kaikkia Jehovan olemuksen piirteitä.

Vaikka Jumalan ikuista olemassaoloa voi olla vaikea käsittää, ajatus on silti järkevä. Jos joku muu olisi luonut Jumalan, tuo toinen olisi Luoja. Raamattu kuitenkin selittää, että nimenomaan Jehova Jumala on ”luonut kaiken” (Ilmestys 4:11). Lisäksi tiedämme, että maailmankaikkeutta ei aikoinaan ollut olemassa (1. Mooseksen kirja 1:1, 2). Mistä maailmankaikkeus tuli? Sen Luojan täytyi olla olemassa ennen sitä. Hän oli olemassa myös ennen muita älyllisiä olentoja, kuten ainosyntyistä Poikaansa ja enkeleitä (Job 38:4, 7; Kolossalaisille 1:15). Hän oli selvästikin ensin yksin. Häntä ei ole voitu luoda; olemassa ei ollut mitään, mikä olisi voinut luoda hänet.

Oma olemassaolomme ja koko maailmankaikkeus todistavat ikuisen Jumalan olemassaolosta. Hänen, joka antoi alkusysäyksen valtavalle maailmankaikkeudelle ja sääti sitä hallitsevat lait, on täytynyt olla olemassa aina. Vain hän saattoi antaa elämän lahjan kaikille muille. (Job 33:4.)