”Iloitkaa toivostanne. Kestäkää koettelemuksissa. Rukoilkaa hellittämättä.” (Roomalaisille 12:12, Uuden maailman käännös)

 ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.” (Roomalaisille 12:12, Kirkkoraamattu 1992)

 Tässä jakeessa apostoli Paavali kiinnitti Rooman kristittyjen huomion kolmeen asiaan, jotka auttaisivat heitä pysymään uskollisina vainosta ja muista vaikeuksista huolimatta.

 ”Iloitkaa toivostanne.” Kristityillä on suurenmoinen toivo elää ikuisesti – joillakuilla taivaassa, suurimmalla osalla paratiisissa maan päällä (Psalmit 37:29; Johannes 3:16; Ilmestys 14:1–4; 21:3, 4). Tähän toivoon sisältyy se, että he saavat nähdä, kun Jumalan valtakunta a poistaa kaikki ihmiskunnan ongelmat (Daniel 2:44; Matteus 6:10). Jumalan palvelijat voivat iloita vaikeuksienkin keskellä, koska heidän toivonsa on varma ja koska he tietävät Jumalan hyväksyvän heidät, kun he kestävät (Matteus 5:11, 12; Roomalaisille 5:3–5).

 ”Kestäkää koettelemuksissa.” Kreikan verbiä, joka on tässä käännetty vastineella ”kestäkää”, käytetään Raamatussa usein merkityksessä ’jäädä sen sijaan että pakenisi’, ’jatkaa sinnikkäästi’, ’pysyä lujana’. Jeesuksen seuraajat ”eivät ole osa maailmasta”, joten he osaavat odottaa vainoa, ja siksi he tarvitsevat kestävyyttä (Johannes 15:18–20; 2. Timoteukselle 3:12). b Kun kristitty on uskollinen Jumalalle, vaikka se tietää vaikeuksia, hän voi olla varma siitä, että Jumala tulee palkitsemaan hänet (Matteus 24:13). Tämä luottamus puolestaan auttaa häntä kestämään koettelemuksia ”kärsivällisesti ja iloiten” (Kolossalaisille 1:11).

 ”Rukoilkaa hellittämättä.” Raamatussa korostetaan sitä, että on tärkeää rukoilla jatkuvasti, jotta voi pysyä uskollisena Jumalalle (Luukas 11:9; 18:1). Kristityt pyytävät ohjausta Jumalalta ja turvautuvat häneen kaikilla elämänalueilla (Kolossalaisille 4:2; 1. Tessalonikalaisille 5:17). He ovat vakuuttuneita siitä, että kun he tottelevat Jumalaa ja pyrkivät elämään tavalla, joka miellyttää häntä, Jumala vastaa heidän pyyntöihinsä (1. Johanneksen kirje 3:22; 5:14). He tietävät myös, että kun he rukoilevat hellittämättä, Jumala antaa heille voimaa kestää uskollisena minkä tahansa koettelemuksen (Filippiläisille 4:13).

 Paavali kirjoitti tämän kirjeen Roomassa asuville kristityille vuonna 56. Kirjeen 12. luvussa hän antaa käytännöllisiä neuvoja siitä, miten osoittaa hengellisiä ominaisuuksia, miten kohdella toisia seurakunnassa ja sen ulkopuolella ja miten edistää rauhaa silloinkin kun joutuu vainotuksi (Roomalaisille 12:9–21). Nämä neuvot olivat hyvin ajankohtaisia Rooman kristityille, koska he kohtaisivat pian raivoisaa vastustusta.

 Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 64, raju tulipalo tuhosi suuren osan Rooman kaupungista. Huhuttiin, että palon takana olisi ollut keisari Nero. Roomalaisen historioitsijan Tacituksen mukaan Nero puolestaan yritti vierittää syyn kristittyjen niskoille. Ilmeisesti juuri tämä oli syynä siihen, että kristittyjä alettiin vainota ankarasti. Paavalin neuvot auttoivat heitä pysymään uskollisina ja tyyninä tänä vaikeana aikana (1. Tessalonikalaisille 5:15; 1. Pietarin kirje 3:9). Rooman kristityt ovat jäljittelemisen arvoinen esimerkki Jumalan palvelijoille nykyään.

 Katso lyhyt video, joka auttaa saamaan kokonaiskuvan Roomalaiskirjeestä.