”Jumala kuitenkin osoittaa oman rakkautensa meitä kohtaan siten, että Kristus kuoli puolestamme, kun olimme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:8, Uuden maailman käännös)

 ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Roomalaisille 5:8, Kirkkoraamattu 1992)

 Jehova a Jumala osoitti suurta rakkautta, kun hän antoi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolla syntisten ihmisten puolesta (Johannes 3:16). Syntisyytensä vuoksi ihmisillä on taipumus ajatella ja toimia tavoilla, jotka ovat vastoin Jumalan oikeudenmukaisia normeja (Kolossalaisille 1:21, 22). Jumala kuitenkin teki mahdolliseksi sen, että meidät voidaan sovittaa hänen kanssaan ”hänen Poikansa kuoleman kautta” (Roomalaisille 5:10). Sen ansiosta meillä voi olla hyvä suhde Jumalaan jo nyt sekä toivo ikuisesta elämästä (Roomalaisille 5:11; 1. Johanneksen kirje 4:9, 10).

 Apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat Roomassa asuville kristityille. Tekstissä, joka nykyään tunnetaan Roomalaiskirjeen 5. lukuna, Paavali selittää, miksi kristityt voivat iloita ja olla varmoja toivostaan (Roomalaisille 5:1, 2). Tämä toivo ”[ei] johda pettymykseen”, koska se perustuu Jumalan suureen rakkauteen, jota hän ilmaisi antamalla Jeesuksen kuolla puolestamme (Roomalaisille 5:5, 6). Jeesus pysyi täydellisen tottelevaisena Jumalalle, toisin kuin ensimmäinen ihminen Aadam (Roomalaisille 5:19). Aadamin tottelemattomuus johti siihen, että hänen jälkeläisensä ovat syntisiä ja kuolevat (Roomalaisille 5:12). Sitä vastoin Jeesuksen täydellinen tottelevaisuus ja uhrikuolema mahdollistavat sen, että tottelevaisilla ihmisillä on toivo elää ikuisesti (Roomalaisille 5:21).